Julia

2004-08-07 3:51

Kyse ei ole T.Kansan vaan Kari Tapion tanssi-illasta Pistohiekan lavalla perjantai-iltana.

Minulla oli tarkoitus töistä tultua vain nukkua ja nukkua pitkien työpäivien ja vielä pitempien tanssimatkojen jälkeen. Viikko oli ollut Charlies & Charlies & Syke-iltoja. Kadonnutta tanssi-intoa ei tuntunut löytyvän ja etsiminen olikin suunnattu kai väärin. Olin jo sopinut, neljäseitsemänyhdentoista kanssa ja hänen aloitteestaan, menosta lauantaina hengen kulttuurin syntymäjuurille - elovalkeille. En kyllä oikeasti vielä tiedä, millaiseen tilaisuuteen olen menossa lauantaina, mutta perjantai-ilta Pistohiekalle oli täysin ekstemporeematka ilman mitään odotuksia.

Ja yllätysten yllätys; ilta oli mukavin aikoihin ja tanssillisesti mieltä ylentävä ja tunsin kehrääväni mielihyvästä.

Pistohiekan lava ei ole kauneudella pilattu. Vanha lava ja kunto senmukainen. Hieman viime kesästä pieniä kunnostustöitä tehty. Lava on lähes veden äärellä ja Imatra-Mikkeli-tien varrella. Koko tieosuus on yksi kauneimpia reittejä. Siltoja ja kapeikkoja, jossa tie kulkee ja vesi ympärillä.

Tanssipaikalla vesi oli ilmaista ja muu juomapuoli oli erillään tanssitilasta. Kahvio oli siisti ja henkilökunta ystävällistä ja avuliasta. Naulakkoa ei ole, joten pikkutavaroita sai jättää lipunmyyntikoppiin.

Viikonlopun läheisyys, loma-aika ja leirintäalue vieressä (siis lähellä voi yöpyäkin pitkämatkalaiset) olivat kai tuoneet kesän suurimman määrän ihmisiä tanssipaikalle. Kansan syvät rivit täyttivät paikat. Hetken piti katsella, onko yleensäkään ilman paria tulleita ja sitten ovatko miespuoliset isäntämiehiä maalta. Kaikkea löytyi. Pariskuntia tai parin kanssa tanssivia oli kai kaksikolmasosaa ja meitä yksin tulleita loput.

Kari ja orkesteri esittivät tuttuja kappaleitaan. Taukomusiikissa pätki, liekö olleet piuhat irrallaan... Mutta itse tanssit. Tuntemattomien kanssa suurin osa. Herra Uukuniemeltä, pitkästä matkasta, haki valssille alussa ja tyylikkäästi veikin ja samoihin askeliin päätimme myös illan. Lappeenrannan kolme herraa olivat varsinaiset ilontuojat ja tuntui kerrankin, että tansseissa tein juuri sitä mitä toivon eli tanssin (taitoani vastaavasti, jos sitä ilmaisua palstalla saa käyttää ...)enkä ollut istumapaikan haltija. Niin, ja jarrumieskin ennätti fuskata ja tangoa tanssia kanssani. Herrat, jotka hakivat, tanssivat vähintäänkin hyvin eli ilmeisesti yksin tulleet olivatkin tanssitaitoista porukkaa.

Lappeenrannan herran kanssa tanssiessa tajusi mikä ero on tanssia, kun herra vie naisen ehdoilla eli cha chaassa perusaskel ja pari kuviota ja tuntui hyvälle. Muistoissa oli viikolta Riutan guru, joka esitti ikioman soolonsa samaisessa tanssissa ja minä yritin muistella joskus kilpatanssipuolella opittuja kuvioita ja seurata missä mennään, mutta koomiselta varmaan näytti ja kadutti, että olin mennytkin hakemaan vierasta, jonka tanssitaidosta en tiennyt mitään.

Miettii, että mikä se tekee tanssi-illasta mukavan. Voiko siihen itse vaikuttaa ja miten. Onko vain niin, että tarvitsee olla huonoja iltoja että arvostaa hyviä. Kuutamossa kotiin ajaessa huonot illat nollaantuivat ja tyytyväisin mielin jään odottamaan "luontoiltaa" Valkealassa Orilammilla ynnä lähiseudulla.

Candicelle: minun kadonnut tanssi-into löytyi siltä, minne se oli kadonnutkin. Luulin vain aluksi, että sitä on etsittävä ihan muista paikoista.