Jää vain kyynel ja Jos siivet saisin

Kauniisti lauloi Markus Leino kahta levytettyä orkesterin kappaletta. Markus Sextet viihdyttää pienehkön ravintolan perjantai-lauantai-iltoja tällä viikolla. Oli pakko jotain tehdä itsensä eteen, kun viikkoon oli sopinut vain työtä. Joten positiivisin mielin kuuntelemaan orkesteria, jota todella on mukava kuunnella ja vielä mukavampi tanssia. Orkesteri tosin aloitti klo 22.45 ja esiintymisaika klo 3.30 saakka. Soittoaika ei varmaan ollut orkesterista kiinni. Levyjä paikassa soittaa myös tanssimusiikkia hyvin tunteva nuori mies. Siis musiikkipuoli oli kunnossa, muusta ei aluksi voinut sanoa hyvää. Huomasin istuessani hieman syrjässä, lähellä oleva pylväs oli vuorattu peilein, että peilistä katseli nainen, jolla oli selvästi naamapakki päällä. Tutulta näytti. Illan mittaan tanssiessa eräs tuttu herra ilmoittikin, että jos saisin suupielet edes vaakatasoon, jos en nyt ylöspäin. Nauruksihan se meni.

Kun hyvää musiikkia tulee koko illan ja tanssiväellä on monet tarkoitusperänsä ja ei tanssitaitoa, niin ei kovin paljon jaksa hymyillä. Oikeasti olin hyvin peruslukemilla, etten antaisi olemuksellani mitään lupauksia, edes tanssilattialle kävelemään.

Mieleeni tuli istuessani viikolla radiosta kuulemani lause, jonka asiayhteyttä en kuullut: Onko sinulla tällainen mukanasi, säädettävä omatunto. Muutaman päivän ajan asia on noussut toistuvasti ajatuksiini. Katselin jopa googlea, mitä siellä kerrotaan omastatunnosta. Säädämmekö me itse omantuntomme sopivalle tasolle tilanteiden mukaan. Vaiko emme vain kuule sitä tai vaiennamme sen, kun liikumme väärillä teillä. Sykkeen, mielestäni parasta musiikkia on Noussut on kuu-levyllä ja sieltä Sydän ja sielu-kappaleen sanat ovat koskettavan oikeat.

"On sana vain rakastaa, sen liian usein kuulla saa. Se silloin totta on, jos takaa sanojen,löytyy, sydän ja sielu. Niin sanoit taas hymyillen, nuo tunnustukset rakkauden. Ne tuskin totta on, kun takaa sanojen, puuttuu, sydän ja sielu. Sydän ja sielu, ei niille valehdella voi. Totuuden, ne puhtain soinnuin soi. Sydän ja sielu, ei niille valehdella voi. Kummankin, kun Luoja meille loi."

Kun olen nähnyt sydämen, mietin missä lokerossa sielu ja omatunto olisivat voineet olla, vai ovatko pääkopassamme. Sielläkin on vain kudosmassaa. Siis tunteet, sielu ja omatunto ovat meissä kaikkialla – niin kauan kuin elämme.

Olin jo puolen yön jälkeen lähtemässä myös kotiin, kun salin ainoa tanssijaherra lähti vähän aiemmin. Tungos oli ahdistava ja orkesteritauoilla aluksi sopi hieman tanssimaan. Saimme tosin tanssittua ennen hänen lähtöään hitaat valssit kohtuudella ja Jouni Kerosen Taivas salamoi-tangon Seinäjoen tango-orkesterisovituksena. Musiikki on siinä mahtava, saa kylmät väreet pintaan. Jäin kuitenkin hetkeksi kuuntelemaan orkesteria. Sitten vain jonkin ajan kuluttua oli edessäni tanssija isolla kirjaimella. Kaikki tarpeellinen sopi yhteen. Kello kolmeen asti tanssimme. Hyvä oli harjoitella buggiakin, kun herra oli matkalla Suken kursseille viikonlopuksi. Pidot paranivat, kun väki väheni eli sopi tanssimaankin. Sain siis pitää suupieleni ylöspäin lopputanssiajan. En muista olenko koskaan ollut tanssimassa klo 3 saakka. Ja oli 13. päivä ja perjantai. Täysikuu yön aikana. Jin Satolle taas lähetettävä postia, että tarkistaa biorytmilaskurinsa. Tälläkään kertaa ei pitänyt paikkaansa.

Tuntui pahalta, kun tanssiväki ei juuri kiinnittänyt huomiota orkesteriin tai musiikkiin. Tavanomaisia lavataputuksia ei juuri kuulunut. Porukka notkui kuka mihinkin suuntaan ja tanssiessa sai kyllä varoa, niin jalkoja kuin kyynärpäitä. Markus Sextet esitti tuttua hyvää tanssimusiikkia. Kiitos heille ja kannustukset tulevat kyllä oikeilla tanssipaikoilla.