Omega ja Eija Kantola

Kesäkausi on todella menossa, kun jo toisena viikonloppuna oli tilaisuus mennä kesälavalle. Matkaa toistasataa kilometriä korpitaivalta kauniissa auringonpaisteessa hyvän ystävän, kaukaisen vieraan kanssa.

Mutkainen tie, siintäviä lahden poukamia vähän väliä, upeita siltoja, jo kertaalleen tuhoon tuomittu Pistohiekan lavakin matkan varrella niin elävänä odottaen vain avajaisiaan lähiviikkoina. Yhtenä Suomen kauneimmista maantiereiteistä pidettyä tietä pitkin kohti Ruokolahtea ajelimme. Matka oli kuin terapiaa, jossa vihreyden eri sävyt hivelivät aisteja. Ei voinut olla kokematta ihmetystä luonnon kevään kasvuvoimasta ja sen tuomasta rauhasta sielulle.

Hyvissä ajoin olimme perillä, mutta vaatteiden vaihto autossa, vaikka on osaltani on harjoiteltu juttu, vei sen verran aikaa, että alkuvalssi oli menossa ennen kuin sisälle selvisimme. Tanssiväkeä oli vähän eikä koko iltana mitään ahtaudentuntua ollut, minkä nyt joku pari ei menosuuntaa tiennyt. Sekin on tavallinen ilmiö tanssipaikoilla.

Omega on Omega ja Eija Kantola sen helmi. Joskus joku kirjoitti palstalla, että Omega keikuttelee Finkkujen valtaistuinta tanssimaailman taivaalla. Itse kirjoitin myöhemmin useamman kerran Omegaa kuunneltuani, että tuoli on kaatunut ja kruunusta on jouduttu luopumaan. Mielipidettäni en ole tarvinnut muuttaa tämänkään kevätkauden tanssimatkojeni jälkeen. Maaliskuulla Lapin matkallani kuulin heitä tätä ennen. Tanssimusiikki ei voi enää paremmaksi tulla. Onneksi tällaisia samanlaisia tanssiorkestereita on muutama muukin Suomessa, joten valtaistuin on minun musiikkimaullani laaja, jossa tasavertaisina on muutama erilainen orkesteri. Aina ei voi valita tanssipaikkaa orkesterin mukaan. Nyt onneksi voin.

Eija Kantolassa on glamouria, niin kuin joku herra kesällä 2004 tanssiessamme totesi. Miten joku esiintyjä pystyy säilyttämään lavaesiintymisensä niin hehkuvana ja se hänen äänensä... hän on paras naisartisti.

Musiikki oli siis miellyttävää ja hyvin tanssittavaa. Samaa voi sanoa paikalla olleista vähälukuisista herroista. Maininnan arvoinen asia oli, että tangoja tuli joka setillä ja myös tauoilla (jos en nyt ihan väärin muista...). Ainakin sain tanssia niitä ja muutamat erityisen hyvässä viennissä. Kolme tangoherraa oli ennestään tuttuja, mutta illan kruunasi se, että tangolle haki myös herra, jonka tanssia syvästi ihailin kaikilla Kuntotalon käynneilläni koko talven ja en tohtinut hakea naistentunneilla. Miten joku voi ohjata vientiä otteella joka pitää kiinni ja ei pidä kiinni – ote höyhenen kevyt ja vakaa, niin kuin koko vientikin ja miten helppo oli olla mukana vartalokontaktissa. Täytyy vaan taas kerran todeta, ettei kilpapuolen opeista ole todellakaan haittaa esim. lavatangon tanssimiseen. Se sisältää ryhdin ja itsensä kantamisen, sopivat käsiotteet, ympäristön huomioimisen ja ennen kaikkea daamin taidon ymmärtämisen. Edellämainituista taidoista kiitos myös joutsenolaiselle jiven hakijalle.

Tämä kylmä jakso päivällä olleesta auringonpaisteesta huolimatta, toi illan lopuksi viileyden myös lavalle, tosin ei tanssilattialle, jossa oli kyllä kuuma. Siellä oli kai niitä kuumia aaltoja. Mutta ulkona oli viileää, kun odottelin viimeiseltä valssilta matkakumppania. Väki oli vähentynyt loppua kohti, joten ulkona oleva makkaragrilli veti puoleensa.

Pimeässä ajaminen mutkaista tietä on onnen kauppaa. Jos hirvi hyppäisi eteen, se olisi menoa. Ja kun liikennettä ei ollut juuri yhtään, olisi avun saanti ollut huonoa. Yksi pupujussi tosin selvisi alta, kun tein äkkijarrutuksen. Matka tosiaan sujui paljon nopeammin kuin yksin ajaessa. Mukava jutella illan tanssitunnelmista ja vähän muustakin elämänmenosta. Sitä varten ystävät ovat olemassa. Vieraalleni ilta ei ollut niin hyvä kuin Ruusulinnassa, jossa oli enemmän ihmisiä ja ehkä tanssivampia ihmisiä. Itselleni taas muutamat tutut pelastivat illan ja ne tangot antavat voimaa pitkälle eteenpäin. Tangosieluni on vieläkin huumaantuneena. Kiitos kaikille kanssani tanssineille ja ensi sunnuntaina samassa paikassa Varjokuvan tanssit kutsuvat voimakkaasti, mutta matkasuunnan näkee sitten sunnuntaina.