SMORK-finaalit 2006 ei jättänyt kylmäksi...

...kun tämän vuoden tanssiorkesterien Suomen mestarin nimi julkaistiin tai jo hetkeä ennen, kun kerrottiin toiseksi tulleen nimi ja kun ymmärsin, että neljä miestä on saavuttanut yhden toiveensa. Tahto rautainen vie eteenpäin. Onnea vielä kerran Nelinpelille!

Perjantai-illan karsinnoissa olivat mukana Nelinpelin lisäksi Tanssiorkesteri Väriloiste Nurmosta, Tanssiorkesteri Esteri Muurlasta, Sami Kojonen ja Vaihtoaskel Kuopiosta ja Pertti Niskala ja Kultaiset kitarat Laukaasta. Näin jälkeenpäin ajatellen voisi sanoa, että voittaja olisi voinut olla näistä mikä tahansa orkesteri, mutta Nelinpeli erottui muista monilla taidoillaan, jotka tanssijakin huomasi, mutta myös täyttivät parhaiten arvosteluperusteet.

Orkesterit osallistuivat perjantaipäivän aikana rytmikokeisiin heille ennakkoon annettujen ohjeiden perusteella esittäen katkelmia eri tanssilajeista. Muina arvosteluun vaikuttavina seikkoina olivat tanssillisuuden ja yleisökontaktin lisäksi instrumenttien hallinta ja valikoima, yhtyelaulu ja sen puhtaus, myös rytmien monipuolisuus. Lisäksi orkesterin ulkoisilla seikoilla on merkitys kuten pukeutuminen. Myös nähtävän ja kuultavan sopusointuun kiinnitetään huomio. Arvosteluperusteita on kaikkiaan 15, joista jokaisesta tuomari antaa erikseen pisteet ja eniten saanut on voittaja.

Tuomaristoon kuuluu viisi jäsentä ja puheenjohtaja Martti Metsäketo. SMORKin yhteistyökumppaneita TV2:sta edusti Jouko Konttinen ja MTG Musiikkituottaja Groupia Jussi Eriksson, Auraviihdettä Kyösti Mäkimattila, Maija Astikainen Suomen tanssinopettajaliitosta ja Naapurivaaran huvikeskuksesta Sirpa Moilanen, jotka kaksi viimeistä tanssijan kannalta oli hyvät mukana. Martti Metsäketo oli muistaakseni 17. kerran mukana, puheenjohtajana ilmeisesti pitkään.

Kaikki orkesterit olivat ilo silmälle, ilo korvalle ja myös tanssittavuudelle. Ehkä pienenä miinuksena olivat parin kappalelajin nopeudet. Yksi samba ja yksi polkka ei oikein käynyt jalan alle ja polkan tempo oli liian nopea. Muutoin tanssijan näkökulmasta rytmit ja nopeudet olivat kohdallaan. Tanssiminen olikin sitten toinen juttu ahtauden takia.

Siis perjantai-iltana oli ensimmäinen jännityksen paikka, kun ilmoitettiin jatkoon päässeet kolme orkesteria. Samat olisin itse valinnut, jos mielipidettä olisi kysytty. Väriloisteella oli bussilastillinen kannustusjoukkoja mukana ja Vaihtoaskeleella myös omat kannustajat ja varsinkin loppukilpailuissa Väriloiste sai hienon tuen. Me kaksi tanssimatkaajaa yritimme parhaamme Nelinpelin tukemisessa, mutta paljonkos kaksi saa ääntä aikaan... onneksi muukin yleisö eli mukana. Ja kyllä Väriloistekin sai kannustuksemme.

Lauantai-ilta koitti ja jännitys sen kun kasvoi. Toivo ja pelko vuorottelivat, sillä Väriloiste ja Nelinpeli olivat oman ymmärrykseni mukaan kaksi parasta niin kuin kävikin. Väriloiste oli ollut mukana edellisenä vuotena, mutta eri kokoonpanolla. Nyt oli noin vuoden mukana ollut uusi haitaristi, joka myös lauloi ja oli joukon koossapitäjä. Myös uusi nuori kitaristi ihanan tötterökampauksensa kanssa saatiin jopa hymyilemään – ne ulkoiset arvosteluperusteet siis siltä osin täyttyivät. Väriloiste oli kova kilpailija ja melkein savolaispojat, Nelinpeli oli tiukilla. Kilpailuraadin puheenjohtaja Martti Metsäketo kertoikin palkintojenjakotilaisuudessa, että valinta ei ollut helppo. Mutta meidän oli helppo hymyillä ja yhtyä Nelinpelin iloon. Näytti siltä, etteivät kaikki olleet samaa mieltä ja ymmärrettävää, etteivät omiensa kannustajat jaksa kovasti aplodeerata, kun oma ei voita.

Olen muutaman kerran ollut aiemmin voittajaorkesterin tansseissa. Esittämistaito, musiikin tulkinta ja heidän laulunsa oli sykähdyttävää. He ovat panostaneet esittämiseensä. Koko joukko on komeita pitkiä miehiä ja jos täydellisyyttä haluttaisiin, joukkoon sopisi samaa kokoa oleva puhallinsoittaja. Tällä kertaa ei ollut yhdelläkään orkesterilla puhaltimia. Kitaroita oli runsaasti ja haitarit kaikilla niin kuin kunnon tanssiorkestereilla tulee ollakin. Nelinpeli esitti kiitettävän hyvää oikeaa, selkeää tanssimusiikkia ja kaikkia tanssilajeja. Persoonallisuus ja esittämisen ilo näkyi koko ajan ja bassonsoittajan kaksikielisyys perjantai-illan kilpailuosuuden juonnossa oli sujuvan hauskaa. Mainittakoon, että joukko koostuu musiikin ammattilaisista, joista on kehittynyt tämän vuoden voittajaorkesteri. Ansaittu oli heidän voittonsa.

Vaihtoaskelta olen kuullut kerran aiemmin ja olin ihastunut heidän soittoonsa ja esiintymiseensä. Solistilla on hyvä ääni. Heillä on varmasti jatkossa vielä mahdollisuuksia, kun kehittävät taitojaan ja ainakin niiltä osin, mitä saaneet tuomariston palautteessa. Myös Esterin olen tavannut kerran ja heillä on myös tulevaisuus edessään. Hyvin kehityskelpoinen orkesteri ja eihän muuten olisi finaaleissa mukana. Pertti Niskala ja Kultaiset kitarat jäivät vähemmälle huomiolle. En muista olenko ollut heidän tansseissaan, mutta aion olla, sillä kaikki viisi ovat hyviä tanssiorkestereita ja soittavat meidän tanssijoiden jaloille sopivaa musiikkia.

Ensisijaisesti olin seuraamassa elämäni ensi kertaa kyseistä loppukilpailua. Tanssimiseen ruuhkatilanteissa voi varautua. Viime vuonna olin semifinaalissa, joka oli myös mielenkiintoinen ja tanssimaan sopi hyvin Revontulessa Hankasalmella. Nyt vain alkuillasta oli tilaa ja loppuilta kilpailuiltoina tanssittiinkin Pipolassa jatkoilla, niin me muutamat tanssijat, jotka halusimme väljempää tilaa kuin myös muutaman orkesterin soittajatkin.

Varjokuva soitti torstaina Äkäshotellilla tuttua laatumusiikkiaan ja kilpailujen päätyttyä jatkoilla Pipolassa. En taida koskaan kyllästyä heidän soittamiseensa. Siinä on se jokin, joka saa sisäisen minäni elämään. Soittimien siirtely oli muuten ohjelmanumero kilpailuissakin. Äänentoiston hoitaminen oli varmaan vaikeaa, kun esiintyjät vaihtuivat. Jäi käsitys, että orkesterin laitteiston purkamista ja kokoamista myös seurattiin tuomariston taholta. Siinäpä testi kerrakseen. Tehdä työ nopeasti, taitavasti ja johdonmukaisesti. Rauhallisuus näyttikin olevan hallussa kaikilla orkestereilla.

Perjantaina ja lauantaina ennen kilpailuja oli tunnin tanssikurssit jivessä ja chachaassa. Tanssinopettaja Maija Astikainen veti läpi molemmat, joista chachaalle osallistuin. Kiitoksen hän ansaitsee selkeästä ja ymmärrettävillä sanoilla olevasta opetuksesta. Mitään vierasperäistä sanaa hän ei käyttänyt, sillä joukossa oli vähän tanssineitakin. Tanssilattia oli aivan täynnä osallistujia ja vain yksi pari joka halusi tanssia keskenään ja sotki hieman Maijan selkeitä vaihto-kehotuksia, koska piirissä oltiin ja aluksi ei kaikki ymmärtäneet siirtyä heidän ohitseen. Mutta ilolla oli katsottava miesrivistöä. Väriloisteen haitaristi ja Nelinpelin koko joukko oli oppimassa tanssin saloja. Perusaskeleet ja muutaman kuvion tunnissa ennättivät kaikki osallistujat oppia. Ehkäpä kilpailujännitys kaikkosi siihen tanssiin ja Nelinpeli astui kilpailuareenalle rentoutuneena... Tanssitaidosta orkesterille ei voi olla haittaa, mutta hyötyä sitäkin enemmän. Ymmärtää tanssijan näkökulma esitettyyn musiikkiin.

Niin, sukset eivät olleet mukana. Aamusta olisi voinut hiihtää, mutta aurinko lämmitti ladun pehmeiksi heti kohta. Kun ensin kannustaessa ja sitten juhliessa Nelinpelin voittoa meni lähes auringonnousuun, hiihto-osuudet jäivät ensi talveen. Päivällä ennätti kiivetä tunturitietä kirkkaassa auringonpaisteessa ja petollisen viileässä tuulessa.

Matka sujui hyvin matkaseuran kanssa jopa välietapissa Hietasaaressa, joka lähes toisti kahta aikaisempaa käyntiäni. Muutama tuttu oli paikalla, joten muutaman sadan kilometrin ajon jälkeen oli hyvä, että hetken sai jalkoja verrytellä ennen matkan jatkumista. Lattia oli taas liukas (kolmas käyntikertani) ja tasaantui myöhemmin, mutta mitähän jauhoja lattialle pannaan. Niin on kengät kuin housunlahkeetkin vaaleassa jauhossa. Muutoinhan lattia olisi hyvä tanssia muutamissa paikoissa olevista lautojen raoista välittämättä. Niin, ja oli mielenkiintoista tavata nikin omaava tanssineito, joka kertoi saavansa aina tanssia, meni minne tahansa Suomen niemellä. Onni yksillä ja kohta kesä kaikilla. Joskus vain tulee mieleen Kellohelman kirjoitus palstan helmissä. Kaikki on suhteellista.

Iloa ja aurinkoa kaikkien vapunpäivään!