Päivän piti olla ihan kokonaan tanssin ulkopuolella, mutta niin vain vastoin kaikkia tavanomaisia mielipiteitäni sinne matka suuntautui. Iitiän lava ei ole suosikkipaikkojani ja vain hyvä orkesteri voi vetää minut sinne. No, hyvähän toisille Myrskylyhty on ja Mikko Mäkeläinen joillekin unelmien täyttymys.

Kaakonkulman tuttuja nikkejä oli paikalla muutamia ja eräskin herra totesi, että on sitä tultu kumminkin tännepäin. Taisin aiemmin tuoda mielipiteeni aika selväksi, etten välitä liikkua sielläpäin Suomea tanssipaikoilla seinänkoristeena. Mutta kyseinen herra on kyllä aina ollut kohtelias herrasmies ja kestää kappaleen pari kanssani. Hän on myös hyvä tanssija.

Ei minulla valittamistakaan ole. Sain tanssia silloin tällöin, mutta en juuri niitä lajeja, joita olisin toivonut. Tango oli yksi, jossa minua vietiin niin kuin toivoin. Salin paras vakiotanssija hän olikin. Naistenhakukaan ei minua innostanut, sillä haettavissa ei ollut montakaan, joita olisin voinut hakea. Lomalaisia ja muuta vähemmän tansseissa käyvää väkeä oli myös paikalla ja sen myötä tanssien sujuvuus lattialla ei ollut parhaita. Lisäksi Mäkeläisen osuudella ihailijat tukkivat liikkumaväylän.

Mietin, mitä ihailijat ihailevat. Komeaa ulkonäköä -  minusta hän on ihan tavallisen suomalaisen miehennäköinen, jos vertaa vaikka seuraavan illan Taikakuun Raappanaan, jossa on silmälle iloa. Makujuttuja nämäkin. Hänen ääntänsäkö, okei, kyllä hän laulaa osaa. Mutta yhtä hyvin lauloi eräs orkesterin jäsen ja itseasiassa pidin hänen äänestään enemmän. Entä kappalevalikoimat – liikaa samaa tahti- ja tempolajia tanssittavuutta ajatellen, mutta sitä eivät fanit tarvitse ajatella, koska seisovat edessä. Siis lopputulos on, että kyse olisi muusta esiintymisestä kuin tanssilava, jossa yleensä tanssitaan. Mutta suotakoon kaikenlaisille faneille heidän kohteensa ja paikkansakin tanssilavalla. Monet haluavat myös tanssia hänen keikoillaan. Tanssienjärjestäjät tarvitsevat jokaisen asiakkaan lipputuloineen. Niin, ja paras kappale oli ihan lopussa, valssi Kas kuusen latvassa oksien alla. Olen hyräillyt sitä vielä jälkeenkinpäin.

Matkan tein siis kyytiläiseni tähden, sillä äidinvaistoni heräävät, kun hänet kohtaan. Hänellä oli alkuillan katselujen jälkeen hauskaa muutaman hyvin tanssivan nuoren neitokaisen kanssa. Koko kotimatkan hän ihasteli erään taitoja. Minullekin tuli hyvä mieli hänen ilostaan. Omalla kohdallani yhtä tasapaksuja iltoja on, olinpa yksin tai seurassa liikkeellä. Osin oma mielialani vaikuttaa illan onnistumiseen.
_____________________________________________________________