Uskomattoman hyvä sää on hellinyt meitä lomalaisia vielä elokuulla ja hetkittäin vielä kauniimpana jopa kuumempana kuin aiemmin kesällä. Tuttu tie lavalle ei koskaan kyllästytä minua. Matka vie kauniissa maisemissa läpi pienten kylien, kukkaniittyjen, lahden poukamien, laiduntamassa olevien lehmien, kevyessä tuulessa kaartuvien kuusien ja koivujen latvojen sekä mutkaisen tien, jolla yön pimeydessä paluumatkalla saa olla tarkkana.

Krouvin lavasta on tullut perjantaipaikkani ellei ihan erityisen mieleinen tanssiorkesteri ole jossain lähiseudulla ja nyt lomalla jopa kauemmaksi voi matkani käydä mieleistä tanssimusiikkia etsimään.

Nyt oli hassuinta, muistihäiriö, että siellä oli myös Finlanders-orkesteri, jota oli tarkoitus mennä katsomaan Tommolan lavalle lauantaina. Niin kuin Mäntsälän tiistain jälkeen varmistamaan, että orkesterin uusi tulokas, Tomi, on todella "hyvissä käsissä", miltä tiistaina alustavasti näytti. Nyt tulee sitten kolminkertainen varmistus, kun lauantai-ilta on käytetty Suomen suurimmalla ja kauneimmalla kesälavalla. Mutta ensiksi Krouvin iltaan.

Kyllä Tomi oli arvoisessaan seurassa. Siltä se näytti ja kuulosti. Miten joku niin äkkiä näyttää kuuluvan joukkoon! Kertoi tosin Mäntsälässä, että on tuntenut uudet työtoverinsa kauemmin kuin Omegan väen. Oli saanut samanlaisen esiintymisasun vaalean ruusunpunaisine paitoineen ja solmio ja puku yllänsä. Oli kyllä komea mies ja niin oli koko mieskaarti lavalla. "Kissanaisesta" tulee kyllä Tomin tunnuskappale, niin herkästi hän sen esittää.

Kello 20 tanssien alkaessa paikalla oli muutama pariskunta ja oliko pari miestä ja muutama nainen.
Seinänvieruspenkkirivi ulottui lähelle orkesterilavaa, joten oli selvä, että istuin reunapaikalla ja sain seurata orkesteria lähituntumalta. Sain istua lähes rauhassa ensimmäisen setin, joka oli mielestäni illan paras musiikillinen suoritus selkeine kappaleineen ja kaikilla lavan mausteilla, siis soittovehkeillä esitettynä, paitsi, että JTH:n tarkka silmä yli lattian huomasi helmani. Ei ollut montakaan paria lattialla kello yhdeksään mennessä.

Jos Finlanders soittaisi koko illan niin kuin teki ensimmäisen setin, olisin heidän keikoillaan niin usein kuin mahdollista, mutta niin ei ollut. Orkesteri palasi omaan vanhaan tyyliinsä ja illan viimeisellä setillä tuli kyllä minulle liikaa olevaa musiikkia. Tanssimaan ei edes tehnyt mieli. Mutta vielä ensimmäiseen settiin. Lavalla oli todella iloinen joukko huolimatta alkuillan vähistä tanssijoita. Orkesterin mukava piirre on, että joku heistä kertoo huumorilla väritettynä, mitä tulee seuraavaksi. Se piristää iltaa, mutta nauramatta en voinut seurata, kun Tomin piti soittaa hanurilla ja toiset aloittivat soittaa ja hanuria ei löytynyt. Ei siinä pelkällä hymyllä pärjännyt, niin spontaani oli tilanne ja nauruksi meni orkesterin jäsenilläkin. Nopeasti sitten lattialta saatiin Lassen hanuri auki ja joutuihan Tomikin mukaan, sillä orkesteri ei keskeyttänyt soittoaan. Tomin haitari oli ollut vielä matkalaukussa. Kommellukset ovat hauskoja muistoja.

Toisena orkesterina oli joku ..kuu, ei Taikakuu ja oli taito vielä heillä kehittymässä tai ehkä olivat jo huipulla, sillä eivät olleet enää kovin nuoria. Ja vaikka Finlandersin varjossa soittivatkin, niin heikko oli ajoittain esitys, varsinkin lauluosuudet. Kuitenkin heidän musiikki oli perinteistä tanssimusiikkia, mitä kelpasi tanssia.

Tällä kertaa tanssiväki poikkesi tavallisesta väestä. Orkesterista johtuvaa kaikki kai oli. Ensinnäkin naisia, varsinkin nuoria naisia, oli paljon paikalla, jonkun verran tavallisestikin käyviä. Toiseksi aluksi näytti, ettei miehiä edes tule juuri ketään paikalle. Kuitenkin kymmeneen mennessä sali oli täysi väkeä plus juomapuolen katseleva väki. Miehistäkin puuttui osa normaalista väestä. Suurin osa oli tuntemattomia.
Naisista sen sijaan oli tuttuja useita. Jyväskylän tanssimekan ihmisiäkin oli paikalla. Humutyttö ainakin ja eräs oikein miellyttävä pariskunta, jossa rouva tanssii ja herra on muuten vain seurana mukana ja nyt lähinnä katsomassa Finkkujen uutta kokoonpanoa. Ihailen suunnattomasti heidän parisuhdettansa ja harmoniaansa. Niin ja myös eräs lavatanssissa kilpaileva konkariherra oli yksin paikalla ja mukava oli tanssia muutamia kappaleita. Tangolle emme nyt osuneet, mutta joskus ennen tanssittuna se on ollut kohokohta hänen kanssansa.

Mukavasti kuitenkin pääsin tanssimaan, vaikka kovasti odottelin iltatyövuorosta myöhemmin saapuvaa polkka/tangotuttuani. Tutti Frutti ja JTH muistavat velvollisuudesta hakea minua illan aikana ja sain pakotettua JTH:n ottamaan muutaman askeleen jiveä ja fuskua, koska tanssii niitä aina vaimonsa kanssa. Onneksi TF ihan vapaaehtoisesti kädenalitteli kanssani keskilattialla... Yritin kyllä näyttää parhaita puoliani eli hymyilin kuin aurinko aina, kun jalat sekosivat. Syy ei ollut kyllä tanssilaji, vaan herrojen charmi;) Muutamia tuttuja hakijoita oli ja yksi vieras herra. Vei mukavasti reipasta foksia. Olutmerkein varustettu paita oli päällä ja tarkoitus oli hakea häntä, mutta vaikeaa oli löytää tuttuakin siinä ruuhkassa.
Piti minun korjata osakkeitani Mäntsälän illan jälkeen, jossa Krouvin tuttua tanssittajaa en hakenut, kun epäilin alkoholivaikutuksia. Nyt siis hain ja kiittelin huomioimisesta Mäntsälässä.

Naistenrivissä käytin istumaoikeutta ja huomasin vieressäni kivan näköisen nuorehkon naisen. Oli matkalla poikennut katsomaan lavaa ja tanssia ei harrasta kovin paljon. Juteltiin hänen käymistään tanssikursseista ja miten kurssien jälkeen siltikin on vaikeaa tanssimaan pääseminen. Sain hänet nousemaan penkistä ja ei kun eturiviin ja pian hänet oli viety tanssimaan. Tein saman toisenkin kerran, kun huomasin hänet istumassa. Taas joku haki hänet rivistä.. Mutta kieltämättä paikalla oli niin paljon naisia, että varmasti oli niitäkin, joille ei kertakaikkiaan riittänyt hakijoita.

Naistenhaku oli sitten tunnin ajan ja hakutyyli lähenteli yleiseksi tullutta tapaa, että haetaan ennen seuraavan kappaleen alkua. Itse yritin kuunnella, mitä tulee, mutta joitakin tuttuja voin hakea etukäteen, kun tiedän osaavan kaikkea. Paikalla ei ollut paljon kunnon humpan tai bugin tanssijoita, siis lähinnä miehissä. Nuoret naiset olisivat varmaan osanneet mitä vaan. Hainkin sitten humpalle komeaa nuorehkoa miestä, jonka olin nähnyt tanssivan kävelyhumpan jotain versiota. Mukava oli mennä ja oli kohteliaskin? Kertoi, että silmissäni toistui hameeni väri... Katselin jälkeenpäin helmojani, ehkä hieman syvempi sini olisi parempi silmissä;)

Ensimmäiset jenkat soitettiin ensimmäisen istumasettini aikana. Kumma, ettei minua harmittanut istua ja kuunnella sitä alkua. Niin hyvää oli musiikki. Tanssijoissa ei ollut sopivajalkaista minulle, kun JTH:kin pyörähteli vaimonsa kanssa. Polkat tulivat jo ennen kymmentä, hyvä oli ajankohta. Väkeä oli jo riittämiin jopa polkalle, tosin polkan, vai jonkin muun lajin yrittäjiä kyllä sotki lattialla ja haittasi varsinaisia polkan tanssijoita. Ehkä kuitenkin vauhdikkaan tanssin kuten polkan, aikana, tulisi pidättäytyä muista askelista lattialla. Ja polkan harjoitteluun tässä tanssipaikassa olisi ollut erittäin hyvä toinen sali, jossa muutenkin oli väljempi tanssia. Polkka tuli taas niin äkkiä, että epäilin jääväni paitsi, varsinkin kun polkkatuttuni ei ollut vielä tullut, mutta vilkaisu ympärille ja katsekontakti toimi yhtä aikaa toisen tutun ja erityisen hyvän viejän kanssa ja ei kun menoksi. Vienti oli kyllä taas ykkösluokkaa kaikkine polkan versioineen. Että joku osaakin niin sujuvasti ja vauhdilla. Muutama muukin kappale illan aikana samaisen herran kanssa oli täydellistä ja ennen loppuvalsseja tullut tango oli sitä, mitä tangolta ja herralta odotan. Jos tangomme tuntuu hyvälle ja vielä näyttääkin kauniilta, niin kuin minulle kerrottiin, niin siinä on kaikki.

Reipas tanssituttuni ennätti lavalle juuri ennen naistenhakua ja kun väliä edelliseen kertaan on pari kolme viikkoa, niin autuas olo siitä tulee, kun hänen kanssaan tanssimaan pääsen. Kummia ne kemiat ovat, tulevat ja menevät niin kuin tahtovat. Polkat siis jäivät meiltä tällä kertaa, vaikka tämä joku kuu-orkesteri lupasikin soittaa, mutta jenkat tulivat jopa vielä kahteen kertaan, vaikka ensimmäisellä setillä olivat jo ensimmäiset. Hyvä niin, mutta toiset polkat olivat saaneet tulla ja masurkkaa en kuullut ollenkaan. Jenkalle siis pääsin odottamani herran kanssa, kun olimme jo valmiiksi lattialla edellisen kappaleen jälkeen ja Lapinjenkkana taas mentiin, mikä meistä on erityisen hauskaa. Toiselle tai siis illan jo kolmannelle jenkkaparille, mikä tuli myös naistenhaun aikana, annoin mahdollisuuden toisille naisille, vaikka olisin ennättänyt hakemaankin. Kerrankin olin jalomielinen ja oloani, siis itsetuntoani, vain kohensi, kun huomasin, että tanssivat ihan tavallisena jenkkana. Mitä sitä omasta kehusta sanotaankaan :(

Hitaat valssit menivät jotenkin ohi. Eräs herra haki, vaikka odotin, että polkantanssijatuttuni olisi ollut lähistöllä. Hänen vientinsä ja tanssiotteensa on jotain mitä siltä lajilta odotan. Nyt menimme sitten hieman eri lailla. Tulivatko hitaat valssit tosieen kertaan, en huomannut tai olin juomatauolla.

Illat ovat erilaisia, tunnelmat ovat erilaisia. Etukäteen ei tiedä, mitä on tulossa. Mutta itse voin vaikuttaa sekä paikka- että orkesterivalinnoilla ja myös mahdollisuudella hakea itse. Ihan vieraat lavat kannattaa miettiä tarkkaan ellei ole luontaisia edellytyksiä päästä tanssimaan.

Paluumatkalla oli taas kuutamo. Kuun kylki jo hieman peittyneenä. Siinä se kulki mukanani kuin suojelusenkeli varjellen jokaisessa pimeässä tienmutkassa. Vielä nukkumaan mennessäni piti käydä parvekkeelta katsomassa, missä se on. Siellä se kaakon taivaalla tummana lepäävän Saimaan yllä valvoi yön rauhaa ja puut humisivat hiljaa pihamaalla...