Jyväskylän Viihdekeskus 17.2.2007

Olin kerrankin ajoissa tanssipaikalla. Ulko-ovea ei vielä oltu aukaistu. Varttia vaille kahdeksan pääsimme sisälle. Sali oli kylmä, niin kuin se oli kaksi viikkoa sittenkin. Ensi valssille haki sama herra kuin edellisellä kerrallakin.

Petoman aloitti operettivalssilla ja niitä kuulimme illan aikana kummaltakin orkesterilta ja hienoja ne olivat ja ihania tanssia. Kahdella muullakin vastaavalla valssiparilla, jotka sain tanssia kaukaisen vierailijan kanssa, oli oikea valssin meno. Pitkät askeleet ja herran oikeaan käteen saattoi nojata. Harvemmin valssin tanssiminen on näin mukavaa. Kahdet oikeat humpatkin sain tanssia hänen kanssaan, joista myös jäi mukavat muistot.

Petoman on aina ollut hyvä tanssiorkesteri. Jo silloin, kun Katri Helena oli mukana. Katri Helena on aina suomalaisten rakastama sinivalkoinen laulaja, mutta Petoman ilman solistiaan on suosittu ja erittäin tanssittavaa musiikkia esittävä tanssiorkesteri. Puhaltimilla on merkittävä osuus siinä, miten koen musiikin. Molemmissa orkestereissa niitä on.

Fernet esitti yhden setin ilman Tomi Markkolaa. Nyt juuri ei tule mieleeni toista orkesteria ja solistia, jotka voisivat esittää yhdessä vaikka koko illan. Useimmiten solistien esittämät kappaleet "uudelta cd:ltäni" ovat kauniita, mutta ei tanssillisesti hyviä. Kun Tomi laulaa, yksikään hänen kappaleistaan ei ole huono. Ja hänen äänensä. Kenelläkään tähänastisista tangokuninkaista ei ole yhtä hyvää ääntä. Tasan kun ei ole mikään tässä elämässä, mutta hänelle on jaossa annettu kaikkea runsain mitoin. Ilo on häntä kuunnella ja tanssia ja samaa voin sanoa Fernetin pojista.

Tomin hanurilla soittamat polkat ovat hyvätahtiset ilman mitään loppukiihdytyksiä. Ei siis liian nopeat, sillä niistä minä en pidä. Muistan kohta kolmen vuoden takaa keväältä Riutanharjun tanssit. Olikohan avajaiset. Hän soitti hyvin nopeat polkat, joissa hyvin liukkaalla lattialla oli vaikeuksia. Vuosien mittaan olen huomannut hänen muuttaneen tyyliään, mikä hyvä onkin.

Mutta muistan myös vuoden 1996, kun Tomi voitti tangokuninkaan kruunun ja edellisenä vuonna minulle tuttu orkesteri Sylvia voitti tanssiorkestereiden Suomen mestaruuden. Silloin vuoden aika 1996-97 sujui tältä yhdistelmältä yhdessä. Sylvian kokoonpano oli silloin eri kuin nyt.

Ensimmäisen tunnin ajan oli vähän tanssijoita ja lisää tuli, mutta mitään ruuhkaa ei ollut. Ihmettelin kyllä, missä tanssikansa oli. Paikalla oli kaksi mitä parhainta tanssiorkesteria. Olen alkanut huomata itsestäni, että valitsen tanssipaikat lähes yksinomaan orkesterien takia. Niitä minulle mieleisiä orkestereita on muutamia. Ikävä kyllä välillä käy niin, että matkojen takia on valittava lähin kohtuullinen tanssipaikka. Näinä monina tanssivuosina olen oppinut tuntemaan orkesterien musiikkivalinnat ja tyylin esittää kappaleensa sekä sen, miten he suhtautuvat tanssijoihin. Siinä asiassa aika monille orkestereille on tärkeää jonkinasteinen yhteistyö. Avoimuus on lisääntynyt.

Itselläni oli kai känkkäränkkäpäivä ja Eulaalia Kenkkunen melkein sai minut lähtemään pois ensimmäisellä naisten vuorohakutunnilla. Tunnetusti olen hidas ja mietin ketä hakisin. Tässä tanssipaikassa ei pidä ajatella ollenkaan. Suoraan vain hakemaan, odottamatta mitä tanssilajia on tulossa. Tango alkoi sitten soida ja ketään sopivaa ei ollut enää rivissä. Joitakin herroja oli tietysti hakematta ja he siirtyivät sivuun. Naisia jäi monin verroin seisomaan, koska heitä oli huomattavasti enemmän. Itse en vain koe mielekkääksi esimerkiksi kävellä tangoa, joten kuunteleminen on parempi vaihtoehto.

Eulaalia kuiskutteli, että istumaan vain penkkiin tai paras on lähteä kotiin. Mitä sinä vanha ämmä oikein luulet. Katso nyt noita nuoria paljasolkapäisiä neitoja. Heidän kanssaan herrat  haluavat tanssia. Etkä tiedä edes miten pukeutua. Mustaa vaan panet ylös ja alas. Luulevat, että on suruaika menossa. Ja nuo ilmeesi, olet kuin olisit ollut maantiejyrän alla. Katso nyt peiliin. Siinä vaiheessa loin murhaavan katseen Eulaaliaan ja hän vaikeni samanaikaisesti, kun tangon viime sävelet lakkasivat. Katsoin Eulaaliaan ja sanoin, että vielä minä näytän. Nyt hakee vanha ämmä ja komeinta herraa, mikä sattuu käsiin.

Orvonnäköisenä hakurytäkässä seisoi kookas mies. Jotain tuttua hänessä oli. Olikin äsken tanssinut jonkun daamin kanssa oikein persoonallisella tavalla jotain, fuskua, buggia. Askeleet ja koko kropan käyttö sai minut jo silloin hymyilemään. Sain nyt itse kokea vientiä, jossa oli rytmi tallessa, mutta oma oli tyyli ja hauska. Fuskut ja buggit sitten tanssimme. Myöhemmin illalla Tomi aloitti osuutensa tutulla jivellä, jonka myös tanssin tämän vauhdikkaan herran kanssa.

Eulaalia veti minua penkkiin vähän väliä ja kuiskuttelusta ei tullut loppua. Mikä pahanilmanlintu hän onkaan. Lastensadussa hän houkutteli Kaalimatoa omenavarkaisiin ja kuukin piti tervata, ettei heitä yllätetä. Huonostihan siinä kävi. Minun oli päästävä eroon hänestä. Mutta en jaksanut. Olin taas hiihtänyt päivällä. Käsikään ei tykännyt siitä. Onneksi tanssiminen suhteen on tapahtunut lähes täydellinen palautuminen. Fyysinen kunto ei ole palannut lihasvoimien osalta, niin kaikki yhdessä alentavat sietokykyni rajaakin. Eulaalialle käy kohta yhtä huonosti kuin sadussa.

Mutta onneksi eräs vaskikellojen seudun herra ystävällisesti poimi minut penkistä. Oikeastaan hän pitkin iltaa sieti peruslukemilla olevaa naamaani. Tanssimme polkat ja jenkat ja tangot ja jotain latinalaista, jotain muutakin. Ennätin jopa hakeakin häntä. Joka tapauksessa, hän pelasti iltaani monilta osin.

Tomi lopetti settinsä valssiin. Tanssin sen herran kanssa, jonka kanssa olisin mielelläni tanssinut myös tangoa, mutta se ei sopinut tälle illalle. Encorena Tomi lauloi tangosikermät, mikä oli paremmin kuin hyvin tehty tangokuninkaalta. Pohjoisen puolen herran kanssa sinniteltiin ne loppuun ja minun kotiinlähtöaikani tuli. Pois mennessäni kuulin Petomanin muuttaneen musiikkityyliään viimeiselle setille. Jotain tuli ja kovaa. Lie ollut rokkia, en enää nähnyt miten väki sitä tanssi.

Eihän minun sovi unohtaa muitakaan herroja, sillä varsinkin alkuillasta tanssiminen oli vielä innostavaa, vaikka mielelläni kuuntelenkin hyvää musiikkia ja katselen pareja, jotka tanssivat hyvin. Eräskin pari hitaalla valssilla tanssi argentiinalaisen tangon kuviosarjaa ja tyylikkäästi. Ihan pieni kateuden siemen yritti itää. Miksihän asun korvessa, josta käsin mm. tanssilajien syventävä opiskelu on mahdotonta.

Mukava oli tavata Pohjanmaalta tulleet tanssijat. Saarijärvelläkö sitä sitten nähdään, Hannele ja OmiA ? Ja Marianne, eikös ollutkin mahtavat tanssit ensikertalaiselle? Oikean parkettien partaveitsen suosioon olit sulkeutunut... Niin, ja lopuksi rakkaita terveisiä ja kiitokset tulitikkutytön miehelle. Aina kun sytytän kynttilän, muistan teidät.

Eulaalia yritti vielä kotimatkalla saada minut huonolle tuulelle, mutta Souvarien musiikki vaiensi hänetkin. Millainenhan ilta olisi ollut Pesäkalliolla Souvaritansseissa?