Mikä se saikaan sisälläni koko eilisen päivän soimaan Jäljet hiekassa …." Taas kuljen tyhjää hiekkarantaa yksin vain…" Jokin siinä melodiassa kiehtoo minua ja saa vereni virtaamaan ja sieluni täyttymään. Hyräilin sitä automatkalla mennessäni savuttomaan paikkaan tanssimaan ja vielä sopivaan kelloaikaan eli klo 20.
Orkesteri soitteli jo valssia ja seuraavana esitettiin kauniit rumbamaiset kappaleet. Kukaan ei tanssinut. Niin kuin kukaan ei olisi huomannutkaan, että orkesteri on esiintymässä. Ei mitään kättentaputuksia. Katselin ympärilleni. Mitä ihmettä tämä porukka on. Sitten alkoi kuulua tuttu, koko päivän hyräilemäni kappale. Sen tanssin. Muitakin oli tullut lattialle. Katselin ympärilläni olevaa joukkoa ja tajusin olevani vieraalla maalla. Nämä varttuneet ihmiset olivat useammasta ryhmästä, joille oli laadittu omat kuntoutussuunnitelmat heidän ammattiensa perusteella. Paikalla olevista oli suurin osa heitä. Jokin paikallinen urheiluporukka oli tullut jatkoille, mutta heitä ei tanssilattia kovin kutsunut.
Kolme tuttua ja voi sanoa, tanssitaitoista miestä oli paikalla. Ensimmäinen tunti sujuikin heidän kanssaan tanssiessa. Mutta sain kyllä tanssia tuntemattomankin herran kanssa, foksin humppana. En ole tainnut ennen sellaiseen osalliseksi päästä.
Illan pelastus istui eräässä pöydässä. Ohi tanssiessani erään toisen herran kanssa tajusin, että olenkin tanssinut tämän istumassa olevan herran kanssa viime syksynä samassa paikassa.
Esko Rahkonen oli esiintymässä orkesterinsa kanssa ja täytyy sanoa, että kyllä koko ilta esitettiin erittäin hyvää ja tanssittavaa musiikkia. Väliaikakappaleetkin olivat hyvin valittuja. Vanhoja kunnon kappaleita koko ilta. Oikeita tangoja ja kappaleita, jotka lähentelevät tangoa esitettiin lukematon määrä. Oli myös valsseja, humppaa, jenkkaa, rumbaa, cha chaata ja fokseja, joihin sai soveltaa, mitä kukin osasi. Koskaan missään en ole kokenut sellaista tangon tunnelmaa. Esko Rahkonen osaa ottaa yleisönsä ja aploditkin irtosivat tanssiväeltä. Hän on Unto Monosen tangojen tulkitsija ja niitähän hän mm.lauloi.
Illan kohokohta oli uudelleen kuultuna Jäljet hiekassa. Nyt myös laulettuna. Mitähän tajunnantasoja onkaan olemassa. Mikä minua veti paikalle, vaikka minun piti aloittaa hiihto- ja tanssivarusteiden pakkaaminen. En muista mitä kaikkea Rahkonen lauloi. Tango Erottamattomat on ollut aina suosikkejani ja Keskiyön tango oli myös upeaa kuultavaa. Lauloiko hän tangon Syvä kuin meri – en muista. Tuli liian paljon hyvää musiikkia, että muistaisin enää yksityiskohtia.
Vähäinenkin muisti ja järki unohtuivat jonnekin, sillä illasta iso osa meni tanssiessa unelmamiehen kanssa ja välillä jutellessa. Joskus kaikki vain on kohdallaan ja silloin unohdan kaiken muun ympäriltäni. Kaikki ikävät tanssikokemukset oli kerralla pyyhkäisty pois ja niiden merkitys jää häviävän pieneksi tanssielämässäni.
Viimeinen valssi soi puoli yksi, joten nukkumaankin ennätin ajoissa. Kotimatkalla mielessäni soi sama koko päivän kuulemani kappale ja sitä on jatkunut tänäänkin. Eikä haittaakaan, sillä tässä mielentilassa on mukava huomenna lähteä ajamaan kohti Ylläksen seudun tuntureita.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.