Keskiviikkona 30.5.2007

Kesälomani aloitus KIV-Kisarannassa oli mielenkiintoinen tapahtuma ja paras verrattuna aikaisemmin käymiini. Tosin ei niitä monta ole kaikkiaan. Ehkä aiemmin oli ahtaus pahinta. Nyt mitään suurempia ruuhkia ei ollut. Jos nyt lavan edessä eteneminen oli hidasta eikä siihen syynä ollut halu esittäytyä kameran edessä. Se väki vain eteni hitaasti, oli siinä kamerat tai ei. Ja kameroita oli kyllä muuallakin eli parempihan olisi ollut poseerata ylhäällä olevien kameroiden edessä. Vaikka vilkutella. En nähnyt sellaisiakaan.

Minusta paikalla oli tavallinen tanssikansa. Laidasta laitaan, mutta enemmistö oli tullut pareina eli yksin tulleille ei tarjonta ollut runsasta. Senhän tiesin kyllä etukäteen ja kaiken muunkin eli ihan turha on valittaa mistään. Tuottaja on valinnut linjansa kauan sitten ja kaikelle kansalle näkyvään osuuteen oli ehkä nyt hieman lisätty tavallisen tanssi-illan tuntua. Ehkä joku kamera sai linssiinsä hieman nuorempiakin pareja. Toivotaan.

Osa TV:stä tulevasta osuudesta oli saatu purkkiin jo päivän aikana ja kysehän oli kahdesta eri ohjelmasta, jotka tulevat ulos viikon välein. Tekemällähän tätä ohjelmaa tehdään ja aika hyvä kokonaisuus siitä tulee, jos leikkaajalla on "tanssisilmä" ja tuottaja haluaa poiketa edes hieman perinteisistä linjoista. Näin ohjelma voisi antaa kuvan oikeista lavatansseista ja edistää tanssikulttuuria.

Muistan erään toisen tanssiohjelman kohta kymmenen vuoden takaa, Vadelmakallion iltamat. Siinä ohjelman teossa oli todella elokuvan tekemisen tuntua. Paikalla olivat solistit ja orkesteri ja kutsuttuina pieni joukko tanssiseurojen jäseniä. Yhden ainoan esiintyjän osuus meni kerralla läpi. Ja eniten uusintoja sai aikaan Marion Rung, joka lopuksi unohti sanatkin. Viisi kertaa aloitettiin hänen osuutensa, niin me tanssijatkin ja viimein esitys kelpasi tuottajalle. Tunnin TV-ohjelmaa tehtiin iltapäivästä iltamyöhään.

Kisarannan illassa esiintyivät Viihdyttäjä-2007 kisan voittaja Sinitaivas, Pekkaniskan Pojat, Marita Taavitsainen, orkesteri Koivu ja Aki Hietala sekä hanuristi Tinkala ja tulokasvieraat Mikko Siltala, jolla on mm kaunis kappale Jos meillä huomista ei ois… ja Sami Keskitalo, pohjoisen poika, tangoprinssi 2002. Nauhoituksia oli yhdeksästä kymmeneen ja yhdestätoista kahteentoista. Ehkä joku kamera oli päällä muunakin aikana.

Illan iloinen yllätys minulle oli Sinitaivas. Se alkoi jo heti tultuani paikalle, kun kahvijonossa takanani seisoi tyylikäs liituraitahousuherra. Siinä kahvipullaa valitessani totesin, että taidat olla soittaja – vaatteista päätellen. Olihan hän ja kertoi olevansa Sinitaivaan laulava rumpali. Koska orkesteri oli minulle tuntematon, tulikin seurattua heidän esiintymistään. Voin vain todeta, että siinä on tanssilavojen suosikkijoukko. On nuoruutta, näköä, kokoa, taitoa ja sympaattisuutta. Äänen voimakkuudetkin olivat kohdallaan, tosin äänilaitteita kai hoidettiin ohjelman tekijöiden taholta. Pitääkin seurata miten itse hoitavat homman keikoillaan. Kalenterin mukaan heidän Tulenliekissä esiintyminen heinäkuun alussa olisi kohtuullisen matkan päässä, kun samalla lauantaille ovat hyvän ystäväni häät, joissa voin olla läsnä menomatkalla Tulenliekkiin.

Tanssituttujani ei ollut montakaan paikalla. Pariskunnissa oli joitakin ja ulkonäkötuttuja oli jokunen. Ventovieraan herran kanssa tanssin hitaita valsseja, tavallisen valssin ja humppabuggiakin tai jotain yritimme ihan kohtuudella. Hänen kanssansa oli mukava jutella, kun ajatukset olivat samanhenkisiä. Hänellä olivat tanssinopit harjoituksen alla ja ilolla totesin hänen saamiensa oppien toteutuneen hyvin. Tanssimisen ykkösjuttu on oma asento ja miten pitää käsiään, myös naisilla. Heidän kursseilla ei oltu kiirehditty tuhannenkiemuroiden opettamiseen, vaan muutamat kuviot alussa ja ajan kanssa ja tanssimalla lisää.

Eräs jo hieman harmaalla komistautunut herra oli mukava tavata tanssin pyörteessä, niin taisivat minun jalkanikin olla. Buggiakohan se oli vain jotain muuta. Pitkästä aikaa tuntui hyvälle tanssia useampi kappale tuttavapiirini sitkeimmän ja eniten kunnostaan huolehtivan herran kanssa.

Lähikaupungin tuttu pinssiherra huomasi minut ovenpielestä ja muutama ventovieras, joista yhden kanssa oli niin tylsää ja hän oli niin epäkorrekti, että ajattelin jo jättää lattialle. Tanssiotteista ei ollut mitään tietoa. Jos käsivarren mitan päässä vie - ei millään askelilla-  ja vähän väliä pysähtyy selittelemään hänen tutuille pariskunnille, että siskon kanssa tässä tanssitaan. Kysyinkin, että vaimo taitaa olla kotona ja siihen hän, että onko mieheni jossain lähellä. Sanoin olevan, mutta ei osaa tanssia. Että semmoinen tapaus.

Muutoin ilta oli sellainen kuin odotin paitsi niitä aiemmin nauhoituksissa olleita vilkuttelijoita en huomannut. Pääasiassa ne olivat vanhemman väen tanssit ja perästä näkyy, onko kuvauskohteena olleiden nuorempien tanssijoiden esityksiä sitten TV-ohjelmassa.