Krouvin lavalla perjantaina 17.8.2007

Minua viehättävät uudelleen ja uudelleen maisemat ajaessani Krouvin lavalle. Maaseutua halkoo mutkainen ja metsäinen tie. Syksy henkii pelloilta ja pientareilta. Tienvarren kukat ovat vaihtuneet. Nyt syysmaitikka kasvaa valtoimenaan. Vielä niitä Murphyn pujonnäköisiäkin on jäljellä. Välillä on talo siellä täällä, lahden poukamia, ylä- ja alamäkiä, mukavia nimiä tienviitoilla niin kuin Yölintu. Joskus varmaan käännyn sille tielle ja käyn katsomassa Yölinnun pesän. Kai se on hiljaisuus ympärillä, mikä saa aikaan levollisen olon. Ei juurikaan muita liikenteessä, vain joku satunnainen vastaantulija.

Sitten perillä viljapeltojen keskellä tanssipaikka. Tutuksi tullut vuosien mittaan. Aluksi kävin harvoin. Viime kesänä olin monena perjantai-iltana paikalla. Erityisen hyviä orkestereita, joiden musiikki sopi jaloilleni. Tänä vuonna vain muutama käynti. Paikka on kyllä hyvä tanssipaikaksi. On tilaa, kahdessa osassa tanssilattia. Voi siirtyä tanssien puolelta toiselle. Tanssiväki vaihtuu ehkä juuri esiintyjistä riippuen. Osa väestä on aina paikalla, kuka milläkin tarkoituksella.

Nyt minut sinne sai Jari Grek ja Flamingo. Siinä samalla Anneli Mattila V.I.P-orkestereineen. Edellä mainittu orkesteri on kyllä hyvä, mielestäni melkein yhtä hyvä kuin sisarensa orkesteri Mistral. Orkestereillakin on yhteistä. Veljekset. Toinen rumpalina, toinen basistina. Näin kertoi minulle menneellä viikolla Revontulessa Annelin (kai Annenkin) pitkäaikainen fani, joka on keikoilla aina kun voi, mutta ei tanssi!!! Hän kuuntelee ja kuvaa. Että meitä on tanssipaikoilla monilla eri tarpeilla olevia ihmisiä ja kaikki sovimme sinne.

Musiikkitarjonta ja kappalevalikoimat olivat hyvät kummaltakin orkesterilta. Niin olivat myös solistit. Flamingossa on kaunis nuori neito soittamassa koskettimia ja haitaria ja lauloikin. Jari Grekillä on hallussa  lavakarisma ja oikea tangoääni. Monenlaisia kappaleita hän lauloikin, muutakin kuin tangoja. Huomasin myös, että hän oli tanssimassa tauoilla eli etunsa silläkin on. Tanssijan näkökulmakin on paremmin esillä.

Paikalla oli aluksi aika vähän tanssijoita. Mutta ennen Annelin ensimmäistä settiä tuli lisää ja pian lattia oli täynnä etusalissa. Sivussa olevassa mutteritilassa oli tilaa ja liian liukas lattia aluksi. Tasaantui kyllä illan aikana. Kaikkia lajeja esitettiin, paitsi masurkasta jäi tunne, etten sitä kuullut. Olin kyllä välillä pois Annelin esiintyessä. Nautin talon tarjouksista, niistä joissa ei ollut huumaavaa vaikutusta.

Talon sahtia olisi tietysti joskus maistettava, mutta saattaa jäädä tekemättä. Sitä nauttinut herra haki tanssimaan enkä humalatilaa ennen hakua huomannut. Olipa vaikeaa kahden kappaleen verran. Aina kun hän teki käännöksen, olin varma, että se on menoa. Pystyssä pysyimme ja ehkä omien jalkojeni ansiosta ja samalla pidin hänetkin pystyssä. Hän näytti hakevan lähellä istuvaa naista ja yritin saada katsekontaktin naiseen ja varoittaa, mutta onneksi kappale oli lopuillaan ja tämä nainen pääsi vähemmällä.

Mutta sitten paikan muut herrat. Kaikki olivat mukavia tanssittajia. Niin hitailla valsseilla kuin tangoilla, polkilla kuin jenkoilla. Chachaat ja jivet, fuskut ja buggit sujuivat aivan oikeissa tahdeissa. Humppakin oli mukava laji, mutta samban katselin sujuvasti eikä tehnyt yhtään mieli lattialle, vaikka voisihan sitäkin mennä muilla askelilla. Haluaisin sen tanssia oikein ja kun kroppani on siinä kuin rautakanki, niin mieluummin katselen, kun joku pari tanssii sen kauniisti. Sisällä oli kuuma, mutta illan mittaan viileni ja ulkona käydessäni tuli jopa vilu. Mukava ilta tämäkin oli ja ehkä loppukesän illat vain paranevat. Ainakin orkesterit ovat hyviä ja minulle mieleisiä.