Anttolanhovissa Amorada ja Tommi Seppänen 29.8.2007

Anttolanhovin keskiviikkotanssit ovat niin sopivaan aikaan, niin sopivissa tiloissa ja kauniissa maisemissa, etten niitä nytkään voinut jättää väliin. Kello 20.00-00.30 kestoaika on hyvä viikolla.

Astelin sisään reippaasti. Pihassa ei ollut montakaan autoa. Yllätys kyllä oli, ettei paikalla ollut kuin neljä herraa ja neljä henkilökunnan edustajaa (tarjoilijoita). Orkesteri oli jo aloittanut ennen saapumistani ja tango soi sisälle mennessäni. Hetken seisoin ovella ja hanuristi teki kädellään tervetuliaisliikkeen. Ennätin istua pöytään, kun varmoin askelin minua haki tangoa seuranneelle valssille hoikka herra. Huomasin hänestä, että tanssinut on elämässään. Tanssilattian reunalla olevassa pöydässä istui vielä tumma, komea herra, siis viides mies. Hän osoittautui myöhemmin illan solistiksi.

Herra vei takaisin pöytään ja kohta haki uudelleen, humpalle. Ei ollut vielä muita naisia. Tosin huomasin illan mittaan, ettei hän montakaan naista hakenut. Kovasti valitsi haettavansa.... Siinä humpan välillä hän sanoi orkesterin jäsenelle, että soittakaa nyt tangoa. Minua nauratti sisälläni. Toinen tangohullu – minä siis se toinen. Pian kuului tango ja se oli menoa. Oma tyylinsä hänellä oli, mutta hyvä rytmitaju. Taaksepäin askelia hän ei osannut ottaa, ei tosin tanssipaikoilla moni muukaan herra. Taisin astua itse jossain kohdassa eteenpäin, mutta hän pyörähti paikallaan.

Sitten hänen pöytäkaverinsa tuli hakemaan. Jotain lajia, en muista mitä. Hän kysyi, että osaanko arvella hänen kaverinsa iän. No, mistäpä minä sitä. 85-vuotias hän oli. Tanssinut 15-vuotiaasta lähtien, siis 70 vuotta. Kunnioitettavaa. Nyt olivat sotainvalidien kuntoutuksessa. Myöhemmin illalla pöydässäni istui eräs paikan liikunnanohjaaja, joka kertoi, että hänkin on ihaillen seurannut vuosien ajan ko. herran käyntejä tässä kuntoutuspaikassa. Tulihan ihmisiä lisää ja välillä oli pientä törmäilyäkin. Kovin nuorta ei väki ollut. Erilaisia ryhmiä oli pöydissä ja monet vain istuivat. Hyvä niin, ne sopi tanssimaan, jotka halusivat ja halun määräsivät herrat, joita oli paljon vähemmän kuin naisia.

Jollekin fuskulle/jivelle tuli pöydässäni istuvaa naista hakemaan toinen nainen. Olivat aiemmin päivällä puhuneet (hakija oli kuntoutumassa), ettei pöydässäni istuva nainen missään tapauksessa tanssi toisen naisen kanssa. No, hän piti sanansa ja hakija katsoi minua kysyen. Mikäs minua esti. Olin jo huomannut hänen kävelystään, että tanssinharrastaja hän on. Kuten illan mittaan selvisikin. Tanssinopettaja, kilpaillut myös lindyssä, boogiessa yms. Hän osasi viedä. Hän osasi tulkita tanssia ja meillä oli hauskaa. Lukemattomat fuskut, rumbat ja chachaat tanssimme. Niin myös jenkat ja humpat buggina. Hänen käsiensä käyttöä, sormiotteitaan voin vain ihailla. Tanssikursseillaan hän tanssii miehen osaa. Hänen hullunhauska tyylinsä vei minutkin mukanaan ja eivät olisi tuttuni uskoneet, että minäkin osaan irrotella ja naisen kanssa.

No, haki siinä välissä muutama mieskin ja kerrankin tämä ihana daami haki minua pöydästäni, kun siihen joku mies tuli perässä pyytäen häntä – chachaalle. Hetken oli mietintä päällä ja sitten hän sanoi, että oli tullut hakemaan minua, joten myöhemmin sitten herran kanssa.

Kaikki nämä hyvin tanssittavat kappaleet sai aikaan orkesteri, jonka takia sinne menin. Tangolaulaja Juha Vartiaisen entinen orkesteri, Amorada, uutena, jo useamman vuoden solistina olleen Tommi Seppäsen kanssa. Hanuria soitti herra, joka ollut aikoinaan Korsuorkesterissa ja siksi olikin tutun näköinen. Kyllä hänen sormensa liikkuivat taitavasti ja myös laulu sujui. Hän on osannut laittaa elämänsä tärkeimmät asiat oikeaan järjestykseen eli keikkahommat vähemmälle ja isänä olo etusijalle, kun lapsi on pieni.

Orkesterissa olivat tietysti rumpali ja basisti ja äänentoisto oli kohdallaan. Ei kertaakaan musiikki kuulunut  liian voimakkaasti. Solistilla oli miellyttävä ääni ja kappalevalikoima sekä orkesteri että solisti esittivät juuri oikeaa tanssimusiikkia ja -kappaleita. Polkkaa ja masurkkaa ei tullut ellei ihan lopussa, lähdin hieman ennen loppua, mutta kaikkia tavanomaisia tanssilajeja esitettiin. Cherbourgin sateenvarjot oli kauniisti esitetty ja sieluni silmin näin toisenkin herran esittävän samaa rumpujensa takaa. Tangoja esitettiin useita pareja, niin väliaikamusiikkina kuin orkesterin taholta. Kaikkia hyviä vanhoja tangoja, niin Punatukkaiselle tytölle kuin Satumaa ym. Viimeksi mainitusta tuli  Esko Rahkonen mieleeni, samassa paikassa 7.3 ja ei mennyt kauan hänen siirtymiseensä aavan meren tuolle puolen.

Sateen hiljaisessa äänessä ajelin kotiin miettien tämän vanhemman herrasmiehen elämäntahtoa ja samalla tämän nuoremman naisen elämäniloa ja säteilyä, joka valaisi kaiken ympärillään. Elämä on täynnä yllätyksiä.