Lauantai-ilta 4.8.2007

Mikä päivä ja mikä ilta! Sain molemmat ! Niinhän se meni kuin viimeksi kirjoitin päiväkirjaani. Hetken ajattelin, että jos jättäisin molemmat rakkaat väliin ja menisin minne vaan, jollekin muulle tanssipaikalle, mutta sitten tunteet voittivat.

Säänjärven lavahan on tunnetusti tanssipaikka, jossa on aina täyttä. Oma tanssijoukkonsa siellä käy. Se on heidän kotipesänsä. Joskus jotkut muutkin, ehkä nuoremmat, käyvät tutustumassa paikkaan, mutta ei kovin nuoria siellä ollut nytkään. Mutta tanssitaitoisia vierailijoita oli kyllä muutamia. Muutoin väki näytti todella varttuneelta. On kyllä onni tälle tanssipaikalle, että heillä on vakituinen kävijäjoukkonsa.

Pekkaniskan Poikien uusi-vanha bussi oli tyylikkäänä pihassa. Kyljessä poikien kuvat ja perässä lukee Tässä menee Tanssiorkesteri Pekkaniskan Pojat – isoilla kirjaimilla. Hyvältä näyttää. Heti kahdeksalta he aloittivat soittamisen ja hieman nauttinut herra haki minua valssille. Hyvin vei, kunnon askelilla. Haki vielä myöhemmin hitaalle valssille. Vaikutti siltä, että taitoa oli, mutta olikohan pakko ottaa rohkaisua. Hän ei sitä tarvitsisi.

Buggailtua tuli yksi kappalepari, tällä kertaa tutun herran kanssa. Samoin tangot erään vanhemman tutun herran kanssa, joka myös osaa hyvin kansalliset tanssit. Armaani on kuin huhtikuu-humppakin sopi ensimmäiseen tuntiin. Matti-Sakari laulaa sen aina vain paremmin. Kuulisipa Berit sen joskus :>)

Siinä katseltuani talon väkeä ja tapoja tulin siihen tulokseen, etten jää arvuuttamaan, miten jatkossa menisi. Naisia, vakituisia ja vierailijoita oli enemmän kuin miehiä. Orkesteri oli tuonut paikalle tanssijoita kauempaakin. Poikien lopetettua ensimmäisen settinsä, minä suuntasin autoni keulan kohti Tommolan lavaa. Sekä perjantain että lauantai-illan kahden paikan välimatka ei ollut pitkä ja hyvin rauhallinen reitti tämäkin. Pekkaniskan Poikien soittamat kappaleet ovat niin tanssittavia, ettei niitä voi istua penkissä. Siinä on oikea, konstailematon tanssiorkesteri.

Luulin, että Tommolan lavan tanssit alkavat kello 21, mutta Pekka Tiilikaisen bändi oli soittanutkin kello 20 alkaen ensimmäisen setin harvoille tanssijoille. Saavuin Varjokuvan setin viimeiselle kappaleelle ja paikalla oli jo jonkin verran tanssijoita ja lisää tuli. Ensi vaikutelma oli ilahduttava. Monta tuttua tanssiherraa oli paikalla. Ehkä pääsisin tanssimaankin. Mutta olen edelleen sitä mieltä, että Varjokuvan musiikkia voin kuunnella istuenkin, jos ei haeta. Se jokin heissä ja soitossaan on.

Tommolan lava on kyllä Suomen paras ja kaunein kesälava. Laajat, kivetyt piha-alueet, uudenuutukaiset WC-tilat, juomavettä tarjolla, siisti hylly mukeille. Iso tanssilattia, iso ulkokuisti, jossa voi myös tanssia. Aivan veden äärellä ja jos vertaan esimerkiksi Kolmilammin lavaan, jota kehutaan kaikin puolin, niin on ero kuin yöllä ja päivällä. Siksi tuleekin muistaa, että kaikkien kehujen takana on vain ihmissuhteet, ne mieleiset tanssitettavat, vaikka ahtaissa tiloissakin. Matkat ehkä ovat toinen "syy", miksi ei Tommolaan eksy tanssijoita kuin lähiseudulta ja satunnaiset matkailijat. Ja mikä kuutamo oli loppuillasta tyynen veden yllä koivujen jättäessä varjonsa rannan hämyyn.

Nyt oli tilaa tanssia, niin valssia kuin humppaa, tangoa tai rumbaa ja kaikkea muutakin. Sitä muuta kyllä tulikin ehkä normaalia enemmän. Lava taisi mainostaa sivuillaan "rokki-illasta". Kyllä erään swingtanssijan kanssa riitti juttua. Tiedämme toistemme taidot ja tietysti kysyin lattarin soidessa, että varmaankin haet minua sosiaalifoksille. Se oli sitten sitä itseään, käden alitusta ja ylitystä ja naurua. Ihan kuin olisin itsekin osannut tanssia, kun en tarvinnut olla sidoksissa mihinkään askeliin. Hain häntä jopa samanlaiselle hyppelylle… 

Hauskaahan siellä oli kaikkien kanssa. Erityisesti kahdet tangot jättivät jäljet sieluuni. Toinen oli KIV-Kisarannassa puheliaisuuteni aikaansaama tuttu, jonka myöhemmin tapasin sattumalta Kukonhiekan tanssilavalla Sillanpään "konsertissa". Aivan ihana tangonviejä ja muutkin sylitanssit ovat muistamisen arvoiset. Ja maanantaina hän oli menossa koesoittoihin erääseen orkesteriin, basistin paikkaa kovasti toivoen. Toivottavasti saa sen. Silmänruokaa hän on meille naistanssijoille. Toinen tangopari oli kohtalon kulkua, kun Tiilikaisen soittokunta aloitti tangon ja takaani tuli mies, joka hellyttää minut sekä soitollaan että laulullaan että tanssitaidollaan. Kunnioitan häntä hyvin paljon ihmisenä.

Musiikin osalta on kerrottava, että samantyylistä musiikkia esitettiin, joskin eroa oli esittämisessä. Varjokuvan hallittua soittamista eri tanssilajeissa voin vain ilolla kuunnella ja jokaisen soittajan omat taidot tulevat illan aikana esille niin, että joka kerta sen huomaan. Eikä vähimpänä ole äänenvoimakkuuksista vastaava mies, hän on itse sydämellisyys.

Pekka Tiilikainen & Beatmakers on ihan hyvä porukka. Osasivat soittaa jopa kauniita hitaitakin, vaikka ilmeisesti rautalanka on heidän vahvin alueensa. Tiilikaisella on hyvä ääni. Mahtoi Varjokuvan äänimiehen/valojen hoitajan sydämessä sykkiä muistoja, kun kuuli Tiilikaisen joukon esityksiä. Vuodet joskus joukossa soittajana olleena ovat varmaan jättäneet jäljet hänen sydämeensä. Minun sydämeni sen sijaan oli kylläinen tästä illasta. Saada vaikka vain lyhyt aika kuunnella PNP:tä ja loppuilta tanssia haluamallani tavalla ja nähdä samalla myös toinen tanssielämääni eniten vaikuttaneista tanssiorkestereista -  en voi enempää toivoa tanssi-illalta.

 

 

                      "Mitä ottaisit mukaan suvipäivästä tästä,             

                      jos yllättäen saisit lähteä elämästä?   

                      Niittykukkia kimpun, peipposen aamulaulun

                      vaiko maalaisit mukaan uimarannalta taulun?

                      Mitään et voi ottaa mukaan, siksi arvosta tarkoin,

                      suvipäiviä näitä, joita ei mitata markoin."