Vuoksenniskan työväentalolla sunnuntaina 30.12.2007

Ei joulu ja loma ole ihan mikä tahansa juttu. Kyllä siinä arki- ja työasiat unohtuvat. Vaikka on pimeää ympärillä ja vaikka ei lumen valkeus ympäröi meitä, niin kyllä mielestä kumpuaa rauha. Jouluna ja jälkeenkin lomalaisen mieli on kevyt ja varsinkin Sinitaivaan tanssi-ilta Tapanina Kisarannassa ja Varjokuvan tanssit Viihdekeskuksessa saivat kaikki solut kihelmöimään. Musiikilla on ihmeellinen voima.

Radiosta kun nykyisin ei tahdo löytyä mieleistä musiikkia, niin siihenkin oli poikkeus. Matkalla sunnuntai-illan Töllin tansseihin Ylen kanavalla oli oikein mukavaa vanhanajan humppaa ym. Kankkulan kaivolla-tapaan esitettiin kunnon tanssikappaleita. Tosin syrjäistä tietä ajaessani sain parantaa myös puhelimessa omia ajatuksiani ja käsityksiäni tästä tanssijoiden pimeysvaiheesta.

Perillä sitten olikin iloinen väki lavalla. Tommysin soittajat ovat yhtä aurinkoa. Ja niin on heidän soittonsakin kuin taivaasta. Pidän todella paljon heidän kantrisoundistaan monissa lajeissa kuten valssissa ja kansan tanssilajeissa. Kun Charles Plogman astuu lavalle ja alkaa laulaa, voin vain ihmetellä hänen valoisaa ja antaumuksellista esiintymistänsä. Hän todella esittää tanssijoille. Mukana kappalevalikoimassa oli myös vanhempia kappaleita, mikä oli hyvä asia, ettei kokonaan niitä unohdeta.

Hyvää tanssiväkeä oli saapunut paikalle. Illasta muodostuikin tanssillinen ilta. Tanssilajeja esitettiin kai kaikkia lajeja. Polkalle haki herra, joka on tehnyt sen useamminkin, kun olen paikassa ollut. Naistenhaulla en häntäkään onnistunut löytämään ja joitain toisia hain ajatuksissani - en ennättänyt tehdä mitään, kun herrat olivat haettu. Ei mitään hitaita ole tämänkään paikan naiset. Niinpä iloisen pillerin kanssa tuli alkuillasta tanssini taas saamaan uusi ulottuvuuksia jopa niin, että naistentunnin loputtua, kun hän oli hetken rauhoitettuna, hain häntä vesipisteeltä ja ilmoitin, että varttuneille naisille on myönnetty vartin jatkoaika hitauden hyvikkeeksi... Hidas valssi jäi katseluun ja muutakin, mitä olisin vielä toivonut. Ihan kaikkea ei saa aina eikä ainakaan heti.

Kun jälkeenpäin mietin herroja, joiden kanssa tanssin, he olivat samanlaisia. Ei yksin päältäpäin vaan myös sisältäpäin. He olivat minun makuuni ihmisinä ja tanssijoina. Niinkö se meneekin tanssipaikoilla. Sitä en ole enempi aiemmin miettinyt. Heissä on tasaisuus ja jokin rauhan tuntu. Niin siinäkin herrassa, jonka kanssa tangot ja hitaat ovat ihania, vaikka orkesterin tauolla nopea kappale sai helmani ilmaan. Enkä edes muista oliko se jiveä vai buggia. Paikan ehkä nuorimman, mustavalkokenkäherran kanssa on fuskukin hauskaa ja tanssimmeko vielä buginkin...

Paikalla oli pitkä tumma herra, jonka kanssa tanssiminen on ollut aina hauskaa ja hän hakemalla useasti illan aikana sai tanssin iloni esille. Eräs herra, joka kerran on antanut minulle pakit, jotka olen antanut hänelle anteeksi, jos nyt jotain anteeksiannettavaa olikaan, tanssii minun makuuni. Sopu ainakin on ollut ja kieltämättä hänen kanssaan on mukava tanssia. Erään tutun pariskunnan herra hakee tanssimaan, kun samassa paikassa olemme. Taitava hän on kaikessa ja polkassa yksi parhaita viejiä. Yleensä tanssii sen vaimonsa kanssa, mutta joskus on ollut ilo tanssia hänen kanssaan. Oikea polkan kevyt askellus, maata hipoen, oikea-aikaiset, sopivissa kohdissa olevat käännökset. Se on taitoa.

Kun naistentunti meni niin kuin meni, niin siinä lopulla summamutikassa käteeni jäi hoikka, nuorehko pitkä mies. Taisi olla cha-cha ja löysimme ihan samoja askelia – hän harrastaa jotain niitä erikoislajeja,  käden ali tai yli tai jotain sinnepäin. Mukavaa oli vilkaista välillä hänen jalkatyöskentelyään. Niin siinä kahden eri suunnan opit menivät yksiin. Ei ainakaan kaaduttu – se olisi jo huono merkki.

Tanssit olivat Töllin tansseiksi omalla kohdallani ihan hyvät tanssit. Siellä kun on yleensä aika selkeä oma leikkikehä, johon ei kaivata ulkopuolisia. Onneksi ja kiitokseksi tutuille herroille, joita yhteensä oli kymmenen, sain tanssia ihan riittämiin, mitä ikä ja kunto sallii ;-)