Lapsen uskolla Lappiin joulun alla

Hiljennytään, hiihdetään, tanssitaan….. Näinhän olin ajatellut Lapin matkaani suunnitellessani. "Hän säät ja ilmat säätää" -  ja siihen on tyytyminen. Joten hiihtäminen ei oikein onnistunut ja ei juuri tanssiminenkaan. Hiljentymiselle jäi aikaa, ajatuksille, arvioimiselle ja tyytymiselle.

Auringon hetken ylhäällä olo häikäisi silmiäni sivupeilistä ja useamman tunnin kestävä taivaanrannan väriloisto oli huikaiseva. Autoradiossa Oulun seudulla toimittaja totesi samaa korkealla olevan työpaikkansa ikkunasta. Perillä illansuussa odotti kelohirsisauna uima-altaineen ja uni maistui matkan jälkeen.

Tuulinen aamu, hetkittäin myrskyyn päin ei houkutellut hiihtämään. Plussan puolella ollut lämpötila ja sen jälkeen hieman pakkasta tekivät ladut jäisiksi ja kun niitä ei ollut ajettu, niin pian suksen liisteripohjat olivat täynnä oksanpaloja, havunneulasia ja naavaa. Lenkki jäi lyhyeen. Luistelemallakin olisi ollut taitoa vaativaa edetä kovalla ja uurteisella osalla hiihtoväylää.

Minulle kerrottiin, että tällä tunturipaikalla on pääasiassa englantilaisia matkailijoita, joille on järjestetty kaikenlaista oheistoimintaa moottorikelkka-ajeluista vetokoira-ajeluihin ym.erikoisuuksiin. Rinteeseen oli järjestetty heille hiihto/vai laskettelukoulu. Ladulla ei heitä ollut, jos ei ollut muitakaan. Vain yksi hiihtäjä tuli vastaan. Voitelupalvelun miehen kanssa jutellessani ymmärsin, että yksi poikkeuksista tämä joulukuu on ollut. Yleensä on ollut lunta ja kovaa pakkastakin. Pakkanen ei olisi minua haitannut, mutta tämä sää esti minun hiihtämiseni. Ehkä maaliskuulla on toisenlaiset olosuhteet ja tuttu on toinen paikkakin, jossa olosuhteet ovat muutoinkin eri luokkaa kuin missä nyt yritin liikuntaa harrastaa. Ehkä lunta odotellessa on pyrittävä tekoladuille. Onneksi tanssiladut ovat kunnossa, jos vain osun oikeisiin paikkoihin unohtaen Murphyn lain.