4.1.2008 Jari Grek ja Matador Mäntymotellilla

Miten kirkkaan sininen taivas ja aurinko häikäisten hieman vastarannan puiden yläpuolelta hehkuvana, voi saadakin niin hyvän olon aikaan. Maa on lumihärmän peitossa. Lahden jääpeite on samannäköinen ja siinä lumikiteissä välkkyy taivaallinen kirkkaus. Silmät sokaistuvat lumen kimmellyksen ja auringon loisteessa. Tavallisena talvena tähän aikaan olen hiihtänyt jo monta kertaa. Nyt kävellessäni kaikki tuntuu olevan kohdallaan. Minulta ei puutu mitään.

Toisella puolen niemeä alkaa kevyt kaakonpuoleinen tuulenhenki purra kymmenen asteen pakkasessa, mutta askelia kiirehtimällä lämmin olo säilyy kunnes taas polku vie suojaan. Reitin varrella on vanha, monihaarainen, kuivunut haapa. Muutamien viikkojen välein runko on kaluttu puhtaaksi. Toissa kesästä olen seurannut tilannetta. Taaskin siinä vaalea puuosa oli esillä. Siististi kuorittu joka puolelta. Kerran olen tavannut tämän mustan linnun itse teossa, liekö palokärki. Läsnäoloni ei häirinnyt sitä, vaikka 10 –15 minuuttia seisoin katselemassa linnun toimia. Taukoamatta se hakkasi kuoren pois kiertäen runkoa. Ei jäänyt väliin tutkimatonta kohtaa. Kuoret lentelivät isoina siivuina maahan. Vaikka alueella, korkeahkon kallioreunuksen suojassa on useita haapoja, isoja ja vanhoja, nuoria puita, niin tämä kuivunut monihaarainen puu on linnun suosikki. Pinta ennättää tummua ennen kuin se tulee uudelleen koputtelemaan.

Ehkä euforisen oloni nyt sai aikaan niin luonto, raitis talvi-ilma ja edellisen illan tyytyväisyys, jonka puolestaan sai aikaan "Yksi ainoa ihminen…" ja tietysti Jari Grek ja hänen "lainaorkesterinsa", Meiju Suvaksen Matador. Aivan uusi tuttavuus.

Mutta aloitanpahan illan alusta. Kun lyhyt työviikko oli takana, niin vapaailtana ajelin katsomaan kello 20 alkavia ilmaistansseja naisille Vanhalle Sotkulle. Kun siellä on aiemminkin ollut mukavaa, niin mikä ettei nyt. Oven avauksella tajusin, että nyt on toisin, mutta minulla oli varasuunnitelma, joten sisälle tanssisaliin menin ja kahvilla ja pullalla aloitin illan. Valssikin alkoi soida ja lattialla oli sitten varttuneita pariskuntia.

Yhtään niistä aiemmista mukavista herroista ei ollut paikalla. Siinä sitten lähellä orkesteria istuin ja kuuntelin. En mennyt salin takaosan naisten penkkiriviin. Pari kolme naista siellä oli. Tanssiorkesteri Gunnar Taipale solistinaan Kari Kuusijoki, basisti, esittivät oikein hyvää, perinteistä tanssimusiikkia lattarit mukaan lukien sen 45 minuutin ajan, minkä istuin ja kuuntelin. Taipale soitti haitaria ja rummuissa oli Markku Hätinen, joka myös lauloi. Toinen tangoista oli hieno sovitus, nimi jo unohtui, vaikka kysyin sen. Kielon jäähyväiset-valssi esitettiin. Monien mielestä on sopimaton häävalssiksi, mutta olisi, jos olisi, minun häävalssini. Taisin laulaa sen siinä penkissä istuen solistin perässä. Ja sitten poistuin.

Puolen tunnin ajomatkan päässä oli "varapaikka", Mäntymotelli, josta ensi vaikutelma oli – ojasta allikkoonko tässä olen menossa. Mutta tuttu vahtimestari (tanssimme illan aikana eteisen hyvässä tilassa ihanan sylitanssin…) sanoi, että jää vain, sinullahan on se alennuskorttikin, Suselin leima. Kuusi euroa tuli hintaa lipulle, joten hirveää rahan tuhlausta se ei ollut.

Orkesteri oli soittamassa jotain ja laulajan ääni herätti mielenkiinnon. Siinä sitten pystypöydässä seisoen, tuoremehua juoden katselin orkesteria. Ennen näkemätön tämä kokoonpano oli minulle. Mitenhän Jari saa yhteistyön aikaan heidän kanssaan, sitä mietin. Mutta turhaan. He olivat kuin vakka ja kansi ja minulle tuli tunne, että tässäpä olisikin hyvä soittokunta Jarille. No, Meijunhan se on, ei siitä muuta. Jarin oma Flamingo oli tainnut lentää lämpöisiin maihin tai jotain.

Matadorin nykyinen kokoonpano ei ole vanha. Orkesterissa laulaa ja soittaa kitaraa Antti Toivola, koskettimissa on Olli-Pekka Lahti ja rummuissa Jari Isberg. Mitenkä minusta illan musiikkiesitykset olivat parempia kuin pikkuravintolassa viikko sitten. Sama solisti, eri orkesterit. Lavalla oli hauskaa, jos oli lattiallakin. Rumpalin työskentely oli ihailtavaa ja komeat olivat rummutkin, taisi joku "osa" olla ihan omistajansa silmäterä... Ilotteluakin esittäjät saivat aikaan eli mitään kankeutta ei esiintymisessä ollut. Matador voisi olla kolmimiehisenäkin esiintymässä. Antti Toivolalla on hyvä ääni ja lisäksi lavakarismaa. Tosin laulamisessa Jari Grek on vielä elinvoimaisempi.

Monipuolisuutta oli esitetyissä kappaleissa, joten se vähälukuinen asiakaskunta sai varmaan mitä tarvitsi. Hääparikin oli paikalla pienehkön seurueen kanssa. Ensi vaikutelmahan minulla oli täyskäännös ovella, vaikka halusin kyllä kuunnella Jaria vähän aikaa. Onneksi jäin. Jo yksin esiintyjien takia, mutta myös siksi, että heti perääni paikalle tuli – yksi ainoa ihminen, vanha tanssituttu, jonka kanssa ilta sujui tanssien, nauraen ja jutellen.

Tässä paikassa on hyvänkokoinen tanssitila ja lattia on yksi parhaita puupintoja, jossa on hyvä tanssia. Tangoja tietysti tanssimme ja hitaat valssit. Muita lajeja esitettiin jokaiseen tyyliin sopien. Meille sopivat humpat, foksit ja fuskut, jopa jivet vai mitkä lie askeleemme olleetkaan, aika nopeaksi musiikki meni ja buggina tanssittavia oli paljon. Samba se taisi olla kummallekin yhtä vaikeaa.... Hitaissa kappaleissa pohdimme tanssimisen nopeutta ja vaikeutta monille tanssijoille. Mennäkö ihan hitaasti, jolloin jotain vaihtelua ja tulkintaa tarvitaan vai tupla-askelilla, mitä paljon näkee. Sitä kun ei tanssi-illan aikana, jos tanssii muutaman kappaleen jonkun kanssa, tule juuri syntyjä syviä puheltua. Niinpä vasta nyt selvisi, että tuttuni olikin kesäteatterisoittojensa, jotka tiesin, lisäksi tanssiorkesterisoittaja. Ja tällä hetkellä orkesterissa, jossa on nostalgisia soittajia mukana. Heitä kuulemaan minun on löydettävä sopiva hetki. Niinpä taukoaikaa meni kuunnellessa näiden soittomiesten juttuja, kun tanssituttunikin on joskus aiemmin ollut Suvaksen silloisessa orkesterissa. Hyvin erilainen oli tanssi-ilta tavanomaisiin iltoihin verrattuna. Onneksi jäin paikalle.