Ravintola Kalevassa Anssi Vimpari, Öiset Kulkijat ja Birgit Ohra-aho 28.3.2008

Osasin odottaa hyvää musiikillista iltaa aikaisemman kokemukseni perusteella ja en erehtynyt. Anssi Vimpari ja Öiset Kulkijat sekä Birgit Ohra-aho osasivat tehdä sen. Ilta sujui siis ravintolassa, vaikka en ole ravintolaihminen ollenkaan.

Nyt syynä oli kyllä kuunnella, miten tuttu basisti, pikku A on sulautunut joukkoon. Hyvin oli. Orkesterissa Vimparin lisäksi ovat rumpali, kitaristi ja basisti. Orkesteri ja Iso A esittivät ensimmäisen settinsä klo 21.45 alkaen. Sitä ennen oli ravintolan tarjoamaa levymusiikkia niin kuin myös tauoilla. Se oli valittu ravintolan henkilön taidolla ja olisi voinut olla hieman erilaistakin. Mutta ravintolassa tärkeämpi seikka kuin musiikki on tarjoilun hoitaminen.

Iso A laulaa todella hyvin. Siihen kiinnitin huomioni jo kesällä. Olin silloin mennyt heitä katsomaan, kun tiesin pikku Aan ehkä olevan menossa orkesteriin. Kappalevalikoima ei ollut sitä samaa, mitä monet orkesterit esittävät. Kauniita entisaikojen taitajien sanoittamia ja sovittamia kappaleita oli miellyttävä kuunnella ja tanssiakin. Uuttakin ohjelmistoa oli varmaan mukana. Eri tanssilajeihin sopivia esitettiin hyvällä maulla. Siis kaikille oli jotain sopivaa, jos ihan kaikkeen eivät jalat pystyneet.

Illan solistilla on kokemusta eri orkesterien solistina ja hänen äänensä ja esiintymisensä osoittavat hyvää ammattitaitoa. Öiset Kulkijat ja Vimpari esiintyvät myös omilla keikoillaan ilman Birgitia. Naissolisti kyllä on silmänruokaa orkesterin poikien joukossa, joskin komeita ovat soittajatkin.

Ravintolaväestä en juuri positiivisia ilmaisuja löydä. Mitä harvemmin käyn ravintolassa, sitä ulkopuolisimmin katselen menoa, jossa ei ole mitään järkeä. Ehkä siksi, etten osaa jättää omia aivojani vaatteiden kera säilöön. Ei turhaan tilastot kerro suomalaisten juomatavoista. Kun tanssitila on pieni ja suunnista ja toisten huomioimisesta ei ole mitään väliä, niin tanssimiseksi liikkumista ei juuri voi sanoa. Hengen sivistymättömyyttä oli, kun kappaleiden lopussa, ei edes kauniin Birgitin, vain harva ravintola-asiakas taputti kiitokseksi. Siis heille oli sama esiintyikö joku vai tuliko musiikki levyltä. Tosin joku herra, jonka kanssa tanssin, kiitteli orkesterin soittoa.

Alkuillasta oli vähän aikaa tilaa tanssia. Muutaman tanssitaitoisen parin lisäksi paikalla ei ollut yhtään tanssijamiestä. Eräs keilaava herra tosin osasi valssin hyvin ja hakikin kai kolme kertaa sellaiselle. Tangosta hän myös piti ja selvisikin, että on joskus ennen ja useampi kilo sitten tanssinut enemmänkin.

Yhden käden sormiin sopivat tanssittaneet herrat, joista yhdelle humalatilan takia annoin pakkeja useamman kerran. Cha-chaa ja bugg ahtaudessa olivat turhauttavat. Foksia jotenkin vielä tanssi. Kuuntelulle olin tullut ja kun Birgit lopetti vaille yksi, minäkin osasin poistua. Pojat jäivät vielä soittamaan.

Musiikista sen verran vielä, että äänentoisto oli kohdallaan, ihme kyllä. Olosuhteet eivät ole kyllä ihanteelliset. Soittajien tila on pieni ja ahdas ja tanssiväki siinä lavan kaiteen takana on liian lähellä. Taitajat osasivat hoitaa volyymitkin.

Iso A kirjoittaa orkesterin sivuilla Kulkijat tienpäällä, ettei polkkaa ja masurkkaa soiteta ja vitsi se varmaan oli, kun ainakin jenkat esitettiin ravintolassa. Miten sitten lavoilla, pitänee tarkistaa jatkossa. Tuo Ison Anssin tienpäällä on rehellisen hauskaa luettavaa, aitoa soittajapojan elämää. Siitä tulee vain hyvälle tuulelle. Orkesteri jatkaa vielä tänä iltana samassa paikassa. Toivon aktiivisempaa tanssiväkeä paikalle orkesterin tähden, vaikka lauantai-ilta ravintolassa taitaa olla perjantaita pahempi.