Haapamäen Suojalla pitkäperjantaina

Loman jälkeinen vajaa viikko takana ja kiirastorstaina jo klo 13 vapauduin töistä. Jäi aikaa levätä ja hiljentyäkin. Hiihtämään olisi päässyt lumen puolesta koko viikon, mutta hengitystiet eivät olleet kunnossa.

Niinpä pitkäperjantaina kauniissa auringon paisteessa tein sukulaismatkan. Ensin nuorimman tyttären ja hänen miehensä vanhempien luokse. Nuoretkin olivat paikalla. Vatsa täynnä pääsiäisruokia jatkoin matkaa keskimmäisen tytön ja hänen miehensä uutta-vanhaa omakotitaloa katsomaan Jyväskylän eteläpuolelle. Heidän kaupungin keskustan ulkopuolella oleva asuntonsa, joka oli todella viihtyisä korkeassa talossa, jossa saunan ikkunastakin oli mahtavat näkyvät lammen/lahden yli kaupungin keskustaan, jää toiseksi tämän rauhallisella maaseudulla olevan talonsa rinnalla. Tonttiakin riittää puuhailuun ja puutarhatöihin. Luontoihmisiä kun ovat, niin hyvä oli ratkaisunsa.

Saunomisen jälkeen aloin laittautua tanssimatkalle, vaikka en ihan varma ollut, olenko tekemässä järkevää ratkaisua. Täysi kuu paistoi punakeltaisena itätaivaalla. Hyvä ja kuiva sää oli ajella.  Haapamäen Suoja on ennen käymätön paikka minulle. Fernet ja Tomi Markkola sen sijaan hyvinkin tutut. Olin kyllä saanut ennakkotietoja paikan asiakaskunnan ikärakenteesta, mutta kokemalla kaiken voin varmistaa.

Minulle on tullut lähes tavaksi myöhästyä alkuvalsseilta ja niin kävi nytkin. Sitä paitsi ajoin ensin ohi talon, kun siinä ei lukenut sitten yhtään mitään talon kohdalla. Autoista paikoitusalueella päättelin, että tuo se kai on. Takaisin pääsin kääntymään kilometrin päässä.

Vanha rakennus oli. Seurantalo tai jotain vastaavaa. Luistava lattia, tanssitila ei kovin suuri. Hyvä esiintymislava ja sisustus talossa oli moitteeton. Ainoa heikko asia olivat WC-tilat. Pienimmät ne oli, mitä tiedän. Mutta yleispuitteet olivat hyvät. Seuran jäsenkortilla ei annettu alennuksia, mutta sen sijaan kahvi+pullalipun sain, joten hyvä oli alennus.

Pariskuntia oli mahdottomasti ja sitten huomasin, että oli niitä vanhempia herrojakin paikalla. Myöhemmin illalla ilmaantui joku keski-ikäinenkin. Naisia oli paljon suhteessa miehiin. Ikähaitari oli isohko. Mutta iloista naisporukka oli. Kaikki juttelivat toistensa kanssa, liekö olleet tuttuja keskenään. Ei minunkaan tarvinnut olla tuppisuuna.

Tällä kertaa paikalla oli kuulemma tavallista enemmän ihmisiä ja sellaisia, jotka eivät normaalisti käy. Parin kanssa tuloa suositeltiin tavallisina iltoina. Nyt sitten kai oli poikkeava ilta orkesterin takia. Markkolalla oli eri-ikäisiä faneja, jotka varmaan käyvät hänen keikoillaan. Hänen suhtautumistaan faneihinsa ihailen. Olen joka kerta huomannut, että hänellä on aikaa jutella heidän kanssaan. Mm. pyörätuolissa istuvaa naista Markkola puhutteli etunimellä ja kuvia siinä otettiin.

Fernet soitteli aluksi ilman Markkolaa ja sekä omat esitykset että Markkolan kanssa ovat kyllä hyvät. Edelleen olen sitä mieltä, että Markkolan ääni on paras tangokuninkaista. Siinä on syvyyttä, voimaa ja tunteikkuutta. Se, että hän soittaa haitaria on yksi hänen monipuolisista taidoistaan. Hänen soittamansa polkat ovat illan kohokohta. Soittajien ilmeet olivat hauskat, kun persoonani huomasivat tanssiväen joukossa. Eipä sillä, oli minulla hauskaakin joskin välillä ihmettelin, että mikä minua vetää milloin mihinkin uuteen ja joskus ihan älyttömiin kokemuksiin.

Onnekseni paikalla oli yksi tuttu herra. Eli mielilajejani sain tanssia hänen kanssaan. Niin kuin polkat ja jenkat Lapinjenkkanakin, mutta masurkka taisi jäädä soittamatta? Cha-chaan orkesteri soitti Markkolan osuuden jälkeen. Kyllä lähes kaikkea muuta esitettiin. Oliko samba vai ei, siitä ei ole mielikuvaa.

Paikassa on vuorotuntihaku. Niinpä kun itse hain ihan ventovieraita herroja, niin kyllä he kohteliaina hakivat takaisin ja muutamien kanssa tuli tanssittua useitakin kappaleita. Varsinkin eräs charmantti herra oli miellyttävä. Oli tanssijan ryhtiä, käsien otteet erinomaiset ja vienti samaa lajia. Ja mitkä kengät. Niiden perusteella hain häntä ensin.

Olihan paikalla joku hieman nuorempikin herra eli tuttuni lisäksi siis kahden herran kanssa oli mukava tanssia fuskuja/buggia. Rumbassa oli sylitanssitaitoinen herra. Tangoja tanssin tavallisena foksina. Yhdelle tangolle tauolla haki tangoa ainakin aiemmin paljon harrastanut vanhempi herra. Hänellä oli silloin pari ja tanssivat yleensä yhdessä. Jonkun kerran tanssin hänen kanssaan tangoja ja menivät todella hyvin. Mutta nyt, mikään ei sujunut. Oliko minussa vika vai miten. Minusta vain tuntui, että hänen vientityylinsä oli muuttunut kummalliseksi. En pystynyt seuraamaan ollenkaan häntä. Niinpä tököttelimme kappaleet loppuun. Hän sanoikin muuttuneensa seuratanssitakkisesta herrasta pikkutakkiherraksi. Ikävältä tuntui tangontaidon katoaminen väliltämme. Alkuillan lähes "kauhistukseni" jälkeen illasta muodostui ihan mukava. Tanssiliikuntaa tuli riittävästi. Toista kertaa silti tuskin paikkaan menen. Onneksi on kaukana, joten sekin sulkee pois lähtemishalut.