Jyväskylän Viihdekeskus 15.3.2008

Olin ajanut pohjoisesta aamusta lähtien sään vaihdellessa kirkkaasta auringonpaisteesta pilvipoutaan. Matkalla oli liikenneonnettomuuskin. Henkilöauto jää toiseksi rekan kanssa. Pelastusmiehet siirsivät tavaroita isosta autosta ja henkilöauto oli niin litteänä, ettei siitä ole voinut pelastua. Kummasti lomalaisten paluuvauhtiin vaikutti tilanne. Lapin matkaltani paluun olin suunnitellut Naapurinvaaran kautta, mutta muutoksia tulee aina, vaikkei suunnittelisikaan.

Ennen Jyväskylän Viihdekeskuksen tansseja ennätin hetken levätä tyttäreni luona ja niin olin valmis lomamatkani viimeiseen  koitokseen – tutulla tanssipaikalla, jossa välillä käyn ja useimmiten viihdynkin. En muistanut, että lauantaina oli ollut fusku-ym tanssikilpailut, mutta sen huomasin heti, kun tanssipaikalle saavuin. Suurin osa tanssilattialla oli kilpailuporukkaa tai heidän kannustajiansa. Tanssiväkeä tuli kyllä lisää tavallisesta rahvaasta, mutta ne puuttuivat, joita aiemmilla käynneilläni yleensä on ollut.

Illan musiikki oli tavanomaista Tommysin ja Plogmanin, siis jo muutoinkin nopeita lajeja ja ilmeisesti tälle illalle oli ripaus lisää eli buggia siellä tanssittiin mennen tullen. Humppakin kelpaa bugiksi niille, joille bugg lajien ykkönen. Plogman kyllä laulaa kaikenlaisia kauniita kappaleita, joita on ihana kuunnella, mutta myös niitä nopeita. Toinen orkesteri esitti perinteisempää musiikkia ja heillä oli laaja ohjelmisto. Illan musiikki oli kokonaisuutena hyvä.

Huolimatta vuorotuntihausta tanssikiintiöni jäi hyvin vajaaksi. Ilahduttavia tansseja oli muutaman herran kanssa. Viihdekeskuksen tansseistani oli varmaan huonoin ilta eikä tunnetilaa nostanut edes Tommysin kantrisävytteinen musiikki, josta kyllä pidän. Penkissä istuessani on aina juttuseuraa, joten ihan mykkänä iltaa ei tarvitse viettää. Mukava daami oli lännestäkin tullut paikalle. Tällainen ilta jättää tunteen, ettei ko. tanssipaikkaan halua ihan pian, vaikka joku muu ilta ja varsinkin mieleinen orkesteri tuo erilaista tanssiväkeä. Liekö biorytmit omilla teillään, ei ole tullut katsottua, vaikka ehkä pitäisi. Kotiovella en löytänyt avainta mistään, vaikka käänsin laukkuni nurin ja melkein autonkin penkit. Siinä ulko-ovella vilustuin odottaessani kiinteistöpalvelun miestä avaamaan ovea. Ensi kerta sekin, etten kotiini pääse omin avuin.