Omega ja Eija Kantola Tulenliekissä 11.4.2008

Ajellessani Tulenliekkiin hieman ihmettelin tanssi-iltaa perjantaille, mutta unohdin sen matkalla. Radiosta tuli viihdeohjelma, jossa joku laulaja on aina paikalla studiossa ja ihmiset saavat soittaa toivelevyistään. Tällä kertaa studiossa oli vallitseva tangokuningas Stenroth. Langoilla oli iisalmelainen nainen, jota toimittaja kovasti jututti. Hän kertoi olleensa Teuvo Oinaan keikoilla ja 814 kertaa sitten Oinaan tangokuningasajasta eteenpäin. Siinä on oikea fani. Toimittaja pyysi vielä naista ottamaan yhteyttä radioon, kun tuhannes ilta täyttyy.

Lipunmyynnissä oli paikan isännän vaimo ja iloisesti ilmoitti minulle heti – Pekkaniskan Pojat ovat sitten tulossa. Olin lukemattomat kerrat kysynyt parin viime vuoden aikana, miksi eivät ole olleet kertaakaan tässä paikassa eivätkä heidän toisessa paikassaan Tommolan lavalla. Pojista se ei ole kiinni ollut. Varauksia tanssipaikat tekevät kovasti etukäteen, mutta nyt sitten heidät oli saatu sopimaan kalenteriin. Eli 6.6. ja 21.7. he ovat esiintymässä.

Totuus perjantai-illan tansseista tuli kyllä esille jo alkuillasta. Ei nyt mikään tavallinen ilta ollut. Joku lehti oli järjestänyt kyytiä bussilasteittain paikalle ja orkesterin tauolla se myös näkyi puheina lavalta. Menin kyllä siinä vaiheessa kahville. Viimeinen väliaikapuheenvuoro oli  "palkintojen" arpominen lipun ostaneiden kesken. Hyviäkin palkintoja oli kuten erilaisia kodin- ja työkalukoneita, tyynyjä ja peittoja sekä pääpalkinto vuoden liput tähän tanssipaikkaan, arvo jotain 500-600 euroa.

Siis väkeä oli paikalla ja tavalliseen tanssi-iltaan poikkeavaa liikehdintää. Mutta kaiken tämän keskellä iltani ilo oli Omega-orkesteri ja heidän esittämänsä kappaleet soitettuina ja laulun kera. Kuuntelin heitä enemmän kuin koskaan ja herkällä korvalla. Eija Kantola on oma lukunsa naissolistina. Uutta ja vanhempaa tuotantoaan hän esitti ja aina yhtä tyylikkäänä. Rumpali-Esan sävellyksiä oli ilo kuulla useassa eri kappaleessa ja eri tanssilajeissa ja myös hänen lauluaan. Anna-Liisan haitariesityksiä en voi olla huomaamatta ja myös hänen äänensä sopii moniin tunnelmallisiin kappaleisiin. Basistilla on myös useita lauluosuuksia illan aikana. Kitaroissa ja puhaltimissa olevat herrat osallistuvat soittamisen lisäksi laulamalla illan kulkuun.

Tanssimisestani en ihan äkkiä muista mitään, mutta kun kelaan, niin paikalla oli todella vähän tuttuja. Vieraat herrat vain harvoin kohdistavat hakunsa minuun, joten tanssimiseni oli vähäistä. Paikassahan on sekahaku ja yksi tunti jossain vaiheessa naisille. Sekahaku tarkoittaa lähes aina herrojen hakuja. Aiemmissa tanssi-illoissani on sentään välillä tapahtunut jotain ja naistenhaulla ainakin olen jotain saanut aikaan, kun on ollut sopivia herroja ihan omiksi tarpeiksi. Joskus on paikalla ollut jopa runsaasti tuttuja ja/tai muuten mukavia tanssiherroja.

Mutta ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin. Karjalankunnailta oleva herra haki ja minä vielä luulin häntä hämärissä erääksi etelän tutukseni. Siinä voi paremminkin näkevä erehtyä. Tanssisali on aika pimeä ja keskellä olevassa takassa palaa tuli. Seinät ympäröivät kulmikasta tanssitilaa. Orkesterilavan toisella sivulla ovat isot ikkunat ulkoterassille, jossa kesällä on mukava tanssia. Vieras hän oli ja illan mittaan hän haki useamman kerran ja useita kappaleita kaikkiaan tanssimme. Tosin ajattelin ensimmäisen kappaleen jälkeen, että minun puolestani saa olla rauhassa. Jos heti aluksi käteni on väärässä paikassa, niin jos ei yhtä kappaletta kestä sanomatta, niin ei ole minua varten.

Pieniä vinkkejä voimme me tanssijat antaa toisillemme tanssiessamme useampia kappaleita, jos nyt on silloinkaan tarpeen. Useimmiten me naiset saamme tyytyä tyyliin, jolla herra vie, olipa ote mikä tahansa. Naisten sopeutumistaito on ilmiömäinen ja miehet saisivat kyllä ottaa oppia naisista sopeutua edes hetkittäin pariinsa. Toisaalta, meidän naisten onni on saada tanssia erilaisissa vienneissä, joista useimmat ovat ihan mielenkiintoisia, haastavia, joskus jopa taivaisiin vieviä. Jokainen vähänkin tanssia harrastunut nainen tietää missä käsiään pitää eli yhden tanssin aikana ei mielestäni neuvoja tarvitse jakaa.

Mutta, tämä herra tyytyi minun käsieni pitopaikkaan (taisin kyllä jatkossa pitää kättäni niin kuin sitä ei olisi ollut olemassakaan...) ja seuraavana iltana jopa tapaani tanssia vartalokontaktissa. Alkuvaikutelmat eivät onneksi aina jää mieleen ja häntä on kiittäminen kahden illan parhaista puolista. Illan aikana tanssin kuitenkin muitakin lajeja. Cha-chata ja fusku/jive-yhdistelmiäkin, vaikka tahdon unohtaa hyvät hetket lattialla, jos on enempi hetkiä hakemattomana penkissä. Senkin unohdan, että itse valitsen tieten tahtoen paikkoja, joissa tanssimahdollisuuteni ovat heikot ja vain orkesterien tähden teen matkojani. Siksipä olisi opittava asennemuutosta. Ehkä jossain olisi kursseja ;>) 

Oloa ei kovasti helpottanut se, että Omega esittää lukuisia tangoja illan aikana ja mitä tangoja! Nytkin enemmän kuuntelin kuin tanssin.  Siitä saan tosin rintakipuja, vaikka kuuntelen kyllä mielelläni hyvät tangot paitsi en tanssipaikalla. Varsinaisia tangomiehiä en tosin havainnut paikalla. Siis on ajateltava lantin toista puolta - paikalla oli orkesteri, joka täyttää kaikki toiveeni tanssimusiikin suhteen. Nyt vain sattui poikkeuksellinen ilta tanssiväen suhteen. Paluumatkalla huomasin hyräileväni jotain orkesterin soittamaa kappaletta. Ilta ei ollut pahimmasta päästä, kun en sentään itkenyt....