Kivistön työväentalo 18.5.2008

Jyväskylän seutu on minulle ilmeisesti tulevaisuutta jossain vaiheessa tai ainakin toivon sitä. Siksipä olen tehnyt vuosien mittaan käyntejä sunnuntaitanssipaikalle Kivistön työväentalolle. Nyt sunnuntaina paikalla oli Rainer Bollström ja orkesterinsa Graniitti. Taitaa vuosi olla edellisestä tapaamisesta samassa paikassa.

Kevään korvalla paikan kävijöissä on tapahtunut vähenemistä, kertoivat vakituiset kävijät. Hiljaisen alun jälkeen väkeä kuitenkin kertyi nyt ja alkuun tuntui, ettei minun tuttujani juuri olekaan. Paikassa on vuorotuntihaku, joten mahdollisuus tanssimiseen on, sikäli kun on nopea hakija.

Orkesteri soitti kaksi ensimmäistä settiään ilman solistia ja vielä yhden illan päätteeksi. Ja millaista musiikkia! Orkesterista erottui kosketinsoittaja-haitaristi, joka myös soitteli kitaraa ja esitteli kappaleet ja lauloi lähes koko ajan. Todella hyvää sormityöskentelyä hänellä oli haitarilla. Sekä orkesterin esittämät kappaleet että heidän väliaikamusiikkinsa oli oikeaa tanssimusiikkia. Hyvin tuntevat tanssiväen toiveet siltä osin.

Ainoa asia, mikä oli pieni miinus, olivat orkesterin soittamattomat kansalliset tanssit. Juttelin niistä jopa loppuillasta haitaristin kanssa. Hänen ajatus oli, että soittavat, jos pyydetään ja että heillä on väliaikamusiikissa nämä lajit. Jenkka tulikin alkuillasta väliaikamusiikkina, mutta ei muuta. Sitten he Raikun viimeisen setin jälkeen aloittaessaan kysyivät, soitetaanko jenkkaa???? Vähän oli väkeä ja joku kai sanoi, ettei. Mutta sen sijaan pyynnöstä soittivat kauniit rumbat, joka oli yksi illan parhaita tanssejani. Tangot ja hitaat valssit olivat samaa luokkaa, joten jo niistä olin tyytyväinen.

Kyllähän orkesteri soitti foksia, jiveä, cha-chaata ja nopeitakin kappaleita, joita pääsin tanssimaan. Solistin esittämiä kappaleita oli myös mukava tanssia. Hän osaa ottaa yleisönsä ja se silmänpilke saa ihmiset iloisiksi. Edellisen illan mukava toisto oli kappale "Jaksaa vanhakin tanssia", jonka tanssiväki otti hymyillen vastaan, jos Raikkukin oli yhtä hymyä. Viimeisellä setillä kuulimme uusia kappaleita. Uusi levykin on jossain vaiheessa tulossa.

Illan kulku oli hieman erilainen kuin aiemmin juuri puuttuvien tuttujeni takia. Muutama sentään ilmaantui paikalle ja ihan tuntemattomat herratkin hakivat. Yritin löytää sitten heidät naistenhaulla. Tämän ikäluokan tansseissa on aika tarkkaa haetaanko kiitos-tansseille. Tuskin seuraavalla kerralla hakevat, jos heitä ei ole huomattu hakea. Yksi kolmesta mieluisimmista polkkamiehestä oli paikalla ja hänen kanssaan kaikki sattuu kohdalleen. Kahden pariskunnan herrat ovat taitavia jaloistaan ja ikävä olisi, jos jäisi tanssimatta heidän kanssaan. Nyt ei jäänyt. Toinen toi jopa terveisiä edellisen illan pitkähköltä tanssimieheltä, jonka  kanssa olin tanssinut Jenkkapirtillä. Minun on täytynyt tanssia hänen kanssaan aivojeni sumennuksen jälkeen, sillä vielä nytkään en osaa yhdistää häntä keneenkään.

Viimeiseen valssiin asti olin ja oikea valssin reilu askel oli herralla viennissä. Hänen kanssaan sujui muutama muukin laji niin, että illasta jäi siltäkin osin mukava muisto. Kivistö on ihan varteenotettava tanssipaikka. Musiikki on yleensä hyvä. Kahvion pullat ja leivät ovat makoisia. Henkilökunta miellyttävää. Tanssiväessä on monenlaisia tanssijoita eli jokaiselle löytyy jotain sopivaa. Jos ihan rehellinen olen, niin viihdyin huomattavasti paremmin näissä tansseissa kuin Jenkkapirtin ahtaudessa.