Lahden Pesäkalliolla 30.4.2008

Vappuaatto pitäisi olla lakisääteinen vapaapäivä, jos se sattuu työpäiväksi;>) Järjestelmällisyydellä ja välttäen turhia askareita töiden jälkeen olin tien päällä niin, että perille Lahden Pesäkalliolle jouduin ennen tanssien alkua.

Etukäteen tietysti toivoin, että muutama tanssituttu olisi paikalla huolimatta Riutanharjun avajaisista, Mäntsälän ja Satulinnan tansseista. Kuulin myös, että Kapakanmäelläkin on kolmen orkesterin iltatilaisuus ja liput 30 euroa. Liekö oikeasti niin ollut, sitä en tiedä. Tuttu juttu minulle on, että hyvän tanssiorkesterin takia otan riskejä mahdollisen tanssin ilon kustannuksella.

Erään tutun herran kanssa ilta alkoi. Taisimme samalla tapaa tehdä edelliselläkin kerralla. Alkuvalssit tangomaisesti, vaikka en minä siihen muunnokseen ole erityisen ihastunut. Sitten humpat kaikilla versioilla mitä mieleemme tuli ja päälle tangot. Sanoinkin hänelle, että kestän tämän illan kaikenlaiset haut tai mahdollisen tanssimattomuuden näillä eväillä.

Mutta ei se niin mennyt. Ei kovinkaan kauan sisäinen valoni palanut. Oli tietysti paikalla joku ulkonäöltä tuttu ja jotain tanssin ennen naistenhakua. Masurkalle haki herra, joka totesi, että on aikaa, kun viimeksi olemme tanssineet. Vastasin siihen, että sitähän voi korjata, kun ilmaannun ihmisten ilmoille etelän kesälavoille.

Foksiakin tuli taaperreltua, vaikkei varsinaista lajin spesialmiestä ollut paikalla. Tämä herra olin Satulinnan seudun asukas. Ihmettelin, että miksikäs hän nyt tänne on tullut. Ei kuulemma pidä Satulinnan tansseista, johon minä tietysti sanomaan, että siinä olemme samaa mieltä. Hän kertoi käyvänsä hyvin usein Pesäkalliolla ja lukee Etelä-Suomen Sanomista tanssi-ilmoitukset. Johdattelin puheen Tanssinettiin, josta myös voi katsella tanssipaikkoja ym. Vastaus oli, ettei hän välitä netistä. Siinä vasta aito tanssimies. Ei mitään turhia kotkotuksia. Pesäkallion oli jättänyt vain kerran väliin, kun Metsäkedon orkesteri oli ollut paikalla. Ei pidä sen tyylisestä musiikista. Siinä olimme eri mieltä. Haki hän naistentunnin jälkeen hitaalle valssille vaikka en hakenut häntä naistentunnilla, jos en juuri muitakaan. Tyydyttävää oli vienti siinä, välitahdissakin.

Toisaalla joku tanssidaami kirjoitteli, että tanssipaikalla herrat tervehtivät, mutta eivät hae tanssimaan. Sehän on ihan normaalia, vaikka toisaalta yhden kappaleparin hakeminen ei pitäisi isoa osaa viedä omasta tanssisaldosta, jos kerran enimmäkseen on illan aikana tanssimassa. Mutta tämäkin tilanne kuka hakee ja ketä hakee, on vain yksi pieni asia elämässä, joka on täynnä valintoja. Se, että valitseeko aina oikein, kun on valinnan mahdollisuus, onkin jo toinen asia.

Ennen naistentuntia paikalle saapui illan iloni ja hain häntä ylälavan pöydästä tangolle. Ei ollut vielä vaihtunut naistenhauksi, mutta hänen kanssaan voin ja saan tehdä poikkeuksia. Onnekseni sain tanssia hänen kanssaan useamman tangon, vaikka hänen olonsa ei ollutkaan parhaimmillaan. Naistentunnin aikana tanssin hänen kanssaan sylitansseja, joissa hän on hyvä ja yritin parantaa hänen maailmaansa "viisailla" neuvoillani istumalla hänen seurassaan. Illemmalla tanssimme jenkat ja polkat, jotka aina kohottavat mielialaani. Kovin kauan hän ei jaksanut olla paikalla ja ymmärsin häntä.

Ei minulla ollut haluja eikä syytäkään osallistua enemmälti naistenhakuun. Jos olisin plusplus sosiaalinen tyyppi, niin olisin tietysti tanssittanut ketä olisin vain ennättänyt. En vain enää jaksa, joten naisenemmistö hoiti kyllä asian. Siinä ylälavalla sitten huomasin illanalun tuttuni ja hain häntä rumballe. Se onkin aito kosiotanssi hänen kanssaan. Naistenhaku kesti 15 minuuttia yli tunnin ja siinä viimeiselle kappaleelle hain tutun pariskunnan herraa. Hän saa minut normaalisti melkein kikattamaan naurusta ja tanssin ilosta, mutta nyt ei tunnelmani noussut mihinkään. Hänen kanssaan on aina ollut mukava tanssia, mitä vaan ja vaikka millä askelilla. Cha-chaalle hän haki myöhemmin ja sekin meni miten meni, kun mikään minussa ei lähtenyt kohdalleen.

Enimmäkseen istuin esiintymislavan edessä muutamien muiden naisten kanssa ja hakurivi oli osin edessämme. Joku siitäkin haki. Loppuillasta siinä oli hyvä istua, kun väki väheni. Hieman hymyä huuleeni sain erään naisen kommentista – onpa kankikaikkosia osunut paikalle. Tosiasiahan oli, että silmin havaittavaa tanssillista taitoa omaavia herroja ei ollut montakaan paikalla ja puuttui niitä, joiden kanssa tanssimisesta koen iloa.

Mutta syy miksi jaksoin olla viimeiseen valssiin asti, jota kahvikuppi kädessäni ja pulla suussani seurasin lavan liepeellä, oli orkesteri Pekkaniskan Pojat. Valssit olivat lopussa hidas valssi ja tavallinen valssi sekä tunnuslaulunsa - Paljon kiitoksia, johon on helppo yhtyä mukaan. Molemminpäin ne kiitokset ovat.

Kaikkea hyvää esittivät koko illan. Masurkat ihan oikeaoppisella nopeudella, jossa polkkaosuudella lähes jää ilmaan ja varsinaiset polkat olivat lauhkeat. Niissä ei henki lopu. Sama oikeatahtisuus ja nopeus tuli esille hitaissa valsseissa ja miten pidänkään kappaleesta On syömmesi jäätä. Sen kuuntelin sujuvasti melkein laulajan jalkain juuressa. Siihen istumaan menin myös, kun kahvion puolelle kuulin omimani rumban ja laulajan hellyttävän äänen. Beritin levylle laulaman jazzhumpan Armaani on kuin huhtikuu Matti-Sakari lauloi vielä huhtikuun puolella eli ennen puolta yötä. Ihania fiilistelykappaleita olivat Seitsemän päivää ja Tulen liekit. Lattaripuolikin oli edustettuna rokkia myöten. Valsseja ja tangoja oli  useita. Jokaiselle jotain sopivaa tai kaikille kaikkea sopivaa. Uusia kappaleita esitettiin jokunen ja eiköhän uuden levyn tarpeet ole jo koottu. Kunhan pääsevät niitä äänittämään lähiaikoina. Mukava on sitten aikanaan saada uusi levy, kun entisiä on kovasti tullutkin soitettua.