Foxpop ja Susanna Heikki 6.7.2008

Mitkä erityisen hyvät tanssit Metsälinnassa, paljon hyviä tanssijoita ja melkein pilasin oman iltani. Miten oma pää saattaa olla päätön.... Että pitääkin ottaa itseensä parista tanssikipaleesta. Meni ne nyt miten tahansa, niin omaan arvoonsa luulisi voivan jättää, mutta kun ei... 

Ilta alkoi oikeastaan taas kysymysmerkkinä. Vähän samanlaista kuin edellisen perjantai-illan tanssit Hiihtomäen lavalla. Ei ollut Karavaani-orkesteri paikalla eikä Kultaisen harmonikan 2007 voittaja Sami Hopponen. Ei niin, koska huomasin heti lavalla tutun hanuristin, Jari Kokkisen Foxpopista. Missään en nähnyt muutoksesta mitään tietoa eikä netissäkään ole tuoreita tietoja tästä orkesterista. Taisi Kokkinen joskus ihan sanoakin, että jos jotain laittaisi heistä nettiin. Kaikki ei tietysti ehdi tai pidä tarpeellisena orkesterinsa esittelyä tai tietoja, kun työkeikkoja kai tulee hyvin ja tanssijoitakin on paikalla.

Ei ollut kolmimiehinen orkesteri Karavaania huonompi. Oikein hyvin esitettyjä kappaleita ja laulun kera, sekä rumpalin että hanuristin. Olen heitä monta kertaa kuullut aiemminkin ja esittävät oikein mukavaa tanssimusiikkia. Haitaristi on varsinainen taitajavirtuoosi. Rumpali lauloi lopummalla iltaa hyvin kauniin kappaleen, joka edellytti todella hyvää äänen hallintaa. Se meni hyvin. Kappaleen nimi meni kyllä ohi, mutta eivät herran askeleet kanssani. Hyvin hän vei tämän hitaan kappaleen.

Solisti oli kyllä aiemmin ilmoitettu. Takavuosien valoisa tangoprinsessa Susanna Heikki. Kaunis oli hänen äänensä ja elävää esiintyminen. Kaunis oli hänen pukunsakin tai oikeastaan värikäs kesämekko. Sitä katselin useaan otteeseen kaavoja muistiini asetellen.

Tanssiväkeä oli pian talo täynnä ja miehiä/naisia oli samanverran ellei jopa enemmän miehiä, joku herroista arveli. Alkuilta sujui hyvin. Olin ensi töikseni palauttanut erään aiemman tanssi-illan taukomusiikin kappaleluettelon anteeksipyyntösuklaarasian kera. En löytänyt Julia-rasiaa, mutta Geisha-merkkinen oli varmaan sopiva :>)

Tanssimaan pääsin minä niin kuin suurin osa naisista, sillä herrat olivat innokkaita hakemaan ja varmaan myös hyvän musiikin takia. Oikein kotoisasti alkoi ilta. Hyviä tanssiherroja oli paikalla ja oli niitä tavallisiakin peräkylän poikia ja pari heistä sai vain mittani yks'kaks' täyteen. En kestänyt kahta peräkkäistä kappaleparia epämääräistä suunnatonta vientiä ja kun ympäripyörähdys ei onnistunut ja yhtä sahaamista oli liikkuminen. Hakivat, kun olin niin nauravan näköinen. Epäilen kyllä, että hymyni oli hyytynyt.

Mutta niitä kappaleita ennen oli todella hyviä tansseja, niin valssia kuin foksia kuin humppaa ja buggia, ihania slovareita, jopa polkatkin. Jenkalle haki ensimmäisen orkesteriosuuden lopussa vasta paikalle tullut kaikki tanssilajit hallitseva herra ja varsinkin tangossa hän on oikein käteen käypä. Masurkoissa oli hieman vaikeuksia erään herran kanssa. Siihen ei ollut hakijan taidottomuus syynä vaan luonnonoikku ihmisen kehityksessä.

Ennen naistentuntia siis kiehahti kopassani yli ja seisoa jöpötin kahvilan puolella, josta näki hieman ylempää tanssilattialle, naisrivistön yli orkesteriin asti. Ainakin tunti siinä meni. Kaksi  herraa haki siitä, vaikka kuulemma päältäpäinkin näki, että tuulet eivät puhalla suotuisasti ;<( Siinä vieressä kun oli kahvia ja pullia saatavana, niin kaipa kofeiini viimein herätti minut.

Naistentuntia oli kulunut jo yli puolet ennen kuin järki voitti ja hain kolmea herraa. Erään pitkän miehen kanssa on tosi helppoa tanssia buggia. Vienti on aina ollut hyvä. Yksi oli onnistunut tango, Vie meidät rakkauteen, jonka mm. tangokuningatar Elina Vettenranta esittää. Hakiessani en tiennyt mikä kappale on tulossa eli kohtalon sormet olivat pelissä. Omat sormeni olivat kyllä jäässä, vaikka oli lämmin huppari ylläni. Ikkuna-aukoista puhalteli välillä kylmää ja varsinkin loppuillassa tuntui viileys. Alle kymmenen asteen oli ulkolämpötila, kun tulin kotiin.

Loppuillassa oli levymusiikkia ja olin jo lähdössä, kun aika usein ajatuksiani lukeva herra kertoi, että hän soittaa hitaat valssit lopuksi ja että hän tanssii ne kanssani. Ilmoitus oli kyllä varteenotettava, sillä tätä herraa ei kyllä tanssilattialla ole näkynyt. Olen kerran hänen kanssaan joku vuosi sitten kävellyt (?) jotain lattialla. Nyt hän valitsi kauniit hitaat valssit ja tanssi ne kanssani ja ihan oikeasti, ihan ykkösellä aloitti ja säilytti sen koko ajan. Siinä olivat illan sydämellisimmät tanssit. No, eihän hän olisi pitkän linjan muusikko, jos hyvällä, tulevan vaimonsa opetuksella ei olisi oppinut (onhan vieläkin kihlaus lupaus avioliitosta …?). Että ihan omaakin halua olisi ollut tanssin opiskeluun – pitänee uskoa ;) Millaisethan olisivat heidän juhannushäänsä tanssien kera ja tietysti Metsälinnassa - olisi ihan toinen sää kuin nyt, lämmin ja aurinkoinen. Sopisi hyvin lastenkirjan runo -  "taivaalla on pullukoita, pikkupilven hattaroita, kesätuuli sipisee, sipisee ja supisee, linnut puussa sirkun sirkun" jne.(tästä tulee varmaan sapiskaa….).