Keskiviikon naistentanssit 2.7.2008

Minun piti olla kyllä toisaalla – syntymäpäivätansseissa, mutta se Yölintu...  Jätin väliin ja onnittelin vain puhelimessa ja halaukset jäävät naistenviikon alkutansseihin, kun Pekkaniskan Pojat ovat paikalla. Nyt siis matkasin rakasta Varjokuvaa kuulemaan Kuikan lavan naistentanssi-iltaan. Kovaa sadetta ja ukkosta oli ollut koko iltapäivän ja vielä viidenkymmenen kilometrin ajan matkallakin. Sitten alkoi kirkastua ja perille päästyäni oli tämän kesän vaihtelevan sään parempi puoli esillä.

Tanssiväkeä ilmaantui yhtä paljon kuin oli Sinitaivaankin tansseissa kaksi viikkoa aiemmin. Mutta jotain eroakin oli, oliko minussa vai väessä, siitä en päässyt perille. En vain nyt tahtonut osata hakea herroja. "Hukka-aikaa" tuli ja sen käytin orkesterin kuunteluun. Edellisellä kerralla onnistuin yliodotusteni ja paljon enemmän olin tanssimassa kuin ihmettelemässä hitauttani. Nyt se oli päinvastoin. Ehkä tanssiväki oli todella hieman erilaista, lomalaisia ja muitakin mukana. Silti oli paljon tanssijoissa alan harrastajia, jos mittapuuna pidetään taitoa kädenalitansseihin. Mutta oli joukossa taitavia sylitanssijoitakin eikä foksiakaan ollut unohdettu. Omat haut olivat heikot, vaikka kovasti yritin mielilajeihini löytää herroja. Masurkalle pääseminen tapahtuikin vahingossa, kun hain kauan sitten tapaamaani herraa ennen seuraavan kappaleen alkua. Polkan ja muutakin sain unohtaa tälle illalle.

Orkesteri sen sijaan oli ilon aiheeni. Uutta ja vanhaa ohjelmistoa esitettiin. Uuden levyn Toinen tie kappaleitakin kuulimme. Vaikka nyt kotona olen kuunnellut uutta levyä ihan syvällisesti niin en osaa sanoa kumpi levyistä on parempi, vanha vai uusi. Tuttuhan se vanha on, niin paljon olen sitä kuunnellut ja tanssi-illoissa kuullut. Uuden levyn kappaleista parhaalta tuntuu nyt Hämärtyvä ilta. Savukuva ja Toinen tie ovat myös hyviä sekä Kokemäenjoen blues, jossa jalkani lähtevät cha-chaahan, lieneekö siksi tarkoitettu. Niin ja hyvä on myös Ramin laulama Sun askeltesi ääntä kuuntelen. Antaa levyn soida ja korvan tottua uusiin kappaleisiin. Aika näyttää, miltä ne tuntuvat myöhemmin. Tanssi-iltani ei oikein onnistunut, huolimatta, että itse sain hakea. Ehkä sitten toisen kerran. Hyvältä tuntui nähdä soittajat. Ei heidän musiikkiinsa voi kyllästyä. Ja äänentoisto oli kohdallaan. Lauantaina tuli viisi vuotta täyteen, kun heidät ensi kerran tapasin. Kaipa keppien kanssa tai rollaattorilla liukuen heidän tansseissaan vielä joskus käyn ;>)