Ravintolassa 8.8.2008 - vähän aikaa

Eivät ole tanssi-illat siskoja, jos eivät veljiäkään keskenään. Nyt on kyllä alkanut tuntua, että alkaa olla mieluummin sääntö kuin poikkeus - erikoiset tanssi-illat. Vai hakeudunko minä vain istumaan ;<( 

Illan suussa perjantaina nettiä selatessani huomasin, että ravintolatansseissa esiintyy Punainen kitara. Varmaankin se sama, joka oli juhannustansseissa Käenkoskella - niin ajattelin. Orkesterin solisti Seppo Tammilehto oli upea laulaja. Nythän sitten on tilaisuus kuulla häntä uudelleen.

Ravintola avataan kai kello 21. Väkeä ei ollut paikalla muutamaa pariskuntaa lukuun ottamatta. Levymusiikki soi talon toimesta. Valitsin oikein hyvän paikan, josta näkee orkesterin. Se aloittikin kai kymmenen nurkilla. Ravintolaväkeä oli tullut muutamia lisää. Joku seuruekin tuli takahuoneesta jostain tilaisuudestaan.

Musiikki oli hyvää, kolmella kitaralla ja rummuilla sitä esitettiin. Rumpali lauloi eniten ja jonkin verran basistikin. Ajattelin, että Tammilehto tulee sitten tauon jälkeen. Mutta ei ja sitten se välähdys tyhmissä aivoissani – ei missään lukenut, että Tammilehto on paikalla.

Että se siitä illasta. Ai niin, yksi humalainen haki alkuillasta, ennen orkesterin aloitusta. Otin tiukimman ja sulkeutuneimman ilmeeni ja sain olla ihan rauhassa sen ajan minkä olin. Kyllä orkesteria olisi voinut kuunnella pitempäänkin, kitaroilla saa aikaan hyvää tanssimusiikkia. Tauolla kuuluivat tutun kappaleen alkusoinnut – Ilta himmenee ja tuttu ääni. Vahtimestari kertoi pois lähtiessäni, että kyllä Tammilehto esiintyy seuraavana iltana, mutta ei tainnut olla oma orkesteri paikalla. Kokemuksien helminauhaan pujotin taas kerran erilaisen helmen.