Illan aikana kuulimme kaikki uuden levyn kaksikymmentä kappaletta. En oikein ennättänyt sisäistää kaikkia niitä. Kappaleista kuusitoista oli sanoittanut Tanssinet-väelle tuttu Rinsessa, tosin ihan muulla nimimerkillä. Minusta hän olisi voinut julkituoda ihan oman nimensä tai tuon Rinsessan. Hänellä on jokin sisäinen intuitio, joka tuottaa hyvin paljon sanallisessa muodossa kaikkea kaunista, ikuista ja välillä ilon ja surun sävyttämää ja viimein seestyvään muotoon saattamaa viestiä ihmisen sielun ja sydämen syvyyksistä. Hän on oikea Runorinsessa.

Soittajat esiintyivät vahvistetulla kokoonpanolla eli paikalla olivat myös soittajia ajoittain tuuranneet kaksi herraa. Lavalla oli siis kahdeksan soittajaa ja solisti Matti-Sakari. Valotaulua, joka ilmoittaa tulevan tanssilajin, hoiteli Matin tytär, Tanja Tuulia. Oli siinä upea esiintyjäjoukko ja niin oli heidän musiikkinsakin. Enkä ollut ainoa heidän musiikistaan pitävä. Paikalla oli toista tuhatta henkeä.

Molemmat tanssitilat olivat täynnä ja väkeä oli kuulemassa sankoin joukoin myös kahviossa ja ylätasanteella. Ensimmäinen tunti oli tanssillisesti vielä kohtuullista tilan takia. Mukava oli se aika tanssia, mutta seuraavalla tunnilla ruuhka oli sellaista ja naisten rivin "paksuus"sitä luokkaa, että katsoin parhaaksi istua penkissä lähellä orkesteria ja vain kuunnella soittokuntaa.

Yli viisi vuotta olen heitä kuunnellut ja katsellut ja tanssinutkin heidän tahdeissaan. He ovat kasvaneet esiintyjinä ja kai minuakin elämä on muokannut ymmärtämään paremmin musiikkia. Kun hieman tunnen soittajia, niin varmaan kuuntelen heitä erilailla kuin joka harvemmin on heidän illoissaan. Sen olen todennut kaikkina näinä vuosina, että tanssiväki on ottanut heidät omakseen. He esittävät perinteistä tanssimusiikkia omalla, erityisen tanssittavalla tavallaan. Se sopii jokaiselle tanssijalle, joka haluaa tanssia tavanomaisia tanssilajeja ja hyvin esitettyinä. Jotkut ovat  sanoneet heitä "nallekarhumaisiksi", lie positiivinen vai negatiivinen ilmaisu, mutta he esiintyvät tavallisen tanssikansan sydämiin. Hyvä kun on erilaisia orkestereita ja jokainen voi valita minne menee. Siksipä on turha moittia jotain orkesteria. Mielipiteitä voi olla. Nytkin tässä kirjoittaessani kuuntelen minulle toista kahdesta rakkaimmasta orkesterista. Varjokuvan Yö katseessasi, voiko hidas valssi olla parempi paitsi toinen samanlainen, Matti-Sakarin laulama hidas valssi On syömmesi jäätä. Se ei ole heidän levyillään, mutta joskus PNP sen esittää illoissaan. Reijo Taipaleen levyllä se on, jota voin kuunnella.

Niin, näiden rakkaiden "nallekarhujen" levyn julkistamisilta sujui aika paljon kuunnellen. Sen ensimmäisen tunnin jälkeen en kovin tanssinut, en edes naistenhaulla. Muutamaa herraa hain, mutta siihen hakualueen rytinään en osallistunut. Löysin haettavat herrat muuten. Lasiverannan puolella en ollut ollenkaan. Siellä olevat tanssijat pitävät itseään omana ryhmänään omista syistään. En tiedä ketä siellä oli. Oliko tanssitaito korkea vai uskotaan olevan vai jostain muusta syystä halutaan erottua ryhmänä. Ison salin puolella oleva väki oli laidasta laitaan, niin iältään kuin tanssitaidoltaan ja enimmäkseen varttuneempaa väkeä.

Illan tanssilajini olivat melkein hyvät, jos unohdan, etten tanssinut jenkkaa, polkkaa enkä masurkkaa. Soitettiinkos viimeksi mainittua – jokin katkos illan mielikuvissa. Herrat, joiden kanssa tanssin olivat hyvinkin tanssitaitoisia. Mukava oli tavata uudelleen Pesäkalliolla tapaamani uusi tuttavuus. Hän on erityisen mukava tanssija, jolla silmät säteilevät tarttuvaa ilon valoa. Tanssinetin aikaisempia kirjoittajia/pinssiväkeä oli paikalla kovasti. Mukava oli tavata heistä naisia, mutta herrat kiersivät minut kaukaa. Erään pinssipariskunnan herra kävi ystävällisesti minut hakemassa tanssin pyörteisin – parinsa pyynnöstä varmaan. Muut herrat joiden kanssa tanssin, olivat joko muuten ennestään tuttuja tai joskus muilla tanssipaikoilla tavattuja. Tangoista jäivät parhaimmat ilon tunteet. Niitä tanssin kahden mieluisan herran kanssa. Terveisiä vaan Ouluun – koko perhekunnalle! Toinen herra on pitkäaikainen tuttuni ja hänen kanssaan joskus polkatkin ovat olleet illan parhaita hetkiä.

Illasta jäi mieleeni hyvä tunnelma ja ihmettelen vain, miten Matti-Sakari jaksaa laulaa neljä osuutta illassa. Oliko Make /Markus Oiva Olavi Usko Toivo Rakkaus äänessä illan aikana, jäi huomioimatta. Tavallisissa tanssi-illoissa hänellä on omia osuuksia. Tämä tanssi-ilta joka tapauksessa osoitti, että Pekkaniskan Pojat ovat kaiken kansan tanssiorkesteri. Erikseen ovat orkesterit, jotka ovat erikoistuneet erityisryhmille ja heidän musiikkinsa ei välttämättä saa vastakaikua syvistä tanssikansan riveistä. Suurin osa tansseissa kävijöistä on ihan tavallisia tanssijoita, joille kelpaavat hyvin soitetut, monipuolisesti esitetyt tanssikappaleet.  Pekkaniskan Pojat on siinä sarjassa isojen orkesterien paras ja tulevaisuus on heille työntäyteinen.