Anttolanhovissa 12.11.2008

Olipa nähtävä humppakuningas, kun sellainen kerran on valittu. Ensimmäinen laatuaan Suomessa. Loppukilpailu oli heinäkuussa. Anttolanhovin savuttomassa ympäristössä, sellaistahan kai alkaa olla joka paikassa, sopi hyvin perinteisiä tanssilajeja esittää. Lauloi hän kyllä kaikenlaista, mutta ansiokkaasti oli aloittanut illan humpalla. Sen loppua kuulin eteistiloihin sisään mennessäni.

Kaikkia kunnon tanssilajeja olivat kappaleet ja tangoja hän myös lauloi useamman ja niitä soitettiin myös taukomusiikkina. Hänessä on kyllä ainesta esiintyjäksi. Jos humppa ehkä on hänen sydäntään lähellä, niin tangolaulajan syvä ja tumma ääni hänellä oli. Häntä voisin mennä kuulemaan vieläkin, jos tietäisin, missä esiintyy.

Kaksimiehinen orkesteri ei ihan ollut samalla tasolla. Tarkoitukseni oli kuunnella tätä laulajaa, mutta kun paikalla oli muutama minun askeliini sopiva herrakin, niin kolmisen tuntia olin paikalla. Tanssithan alkoivat kello 20 ja päättyvätkin puoli yhden nurkilla. Oikein sopiva tanssiaika aamua ajatellen. Perästäni oli tullut paikalle herra, jonka kanssa on ollut mukava tanssia aiemminkin ja varsinkin, kun kumpikin hallitsemme kohteliaisuudet toisillemme. Minä ainakin tarkoitan, mitä sanon – hänestä en tiedä ;>) Muutamat kappaleet, tangot mukaan, lukien tanssimme.

Eräs kuntoutujaherra oli innokas tanssimaan. Meno vain oli välillä lennokasta. Hieman vähemmälläkin vauhdilla olisi ennättänyt kiertää tanssilattiaa. Hyvä kun haki useammalle kappaleelle, sillä erityistä tai edes tavanomaisen tanssitaidon omaavia herroja ei ollut paikalla. Muuta väkeä kuntoutujat mukaan lukien oli lattian täydeltä. Liikunnantarpeeni ilta tyydytti, kun syksyillan pimeys ei saa minua kovastikaan ulkoilemaan. Luntahan minä odotan ja ehkä se valohoito siedättää tunnetilojakin.