Pesäkalliolla 27.12.2008

Lauantaille oli kolmekin vaihtoehtoista paikkaa, mutta tutun Pesäkallion valitsin ja samalla oli tilaisuus Martti Metsäkedon orkesterin kuulemiseen. Pari kuukautta sitten yritin olla läsnä heidän illassaan Jyväskylän Viihdekeskuksessa, mutta ilta jäi lyhyeen ja siirryin minulle sinä iltana sopivampaan paikkaan kuulemaan ja katsomaan Volgaa ja Pekka Nebelungia. Mutta nyt olin päättänyt olla läsnä alusta loppuun ja sen teinkin.

Pihaan ajaessani ei ollut mitään tungosta autopaikalla eikä ollut kello kahdeksan sisälläkään. Siihen orkesterin lavan edessä olevalle penkille istahdin ja sitä ennen tein tervehtien hoviniiauksen Martille ja "velipojalle El Papalle". Ilohan heidät oli tavata niin kuin muutkin jäsenet. Uusi rumpali tuntuu edelleen vieraalle, mutta soittaa hän osaa. Tuli häntäkin seurattua, kun se etupenkki välillä kutsui istumaan. Siinä oli mukava jutellakin tuttujen daamien kanssa. Aluksi näytti, että paikalla oli vähäinen määrä pariskuntia ja hieman yksin tulleita. Mutta ei kauan mennyt, kun paikka täyttyi ja tanssijoita oli ylälattiaa myöten. Suurin osa väestä oli muuta joukkoa kuin mitä tavallisesti on paikalla. Lisäksi oli tullut tanssinharrastajia ympäristöstä. Eniten kuitenkin oli tavallista tanssikansaa.

 

Tämä orkesteri esittää täysin omalla hienostuneella tyylillään musiikkia, jossa on kaikille tanssilajeille sopivia kappaleita. Martti Metsäketohan on täysammattilainen musiikin suhteen niin kuin on koko soittokunta. Kaikki on oleva kohdallaan soittamisessa. Sen huomaa esimerkiksi hitaissa valsseissa ja yksihän on minulle ylitse muiden eli he soittavat Yön katseessasi, jonka nopeus on juuri niin kuin hitaassa valssissa tulee olla. Saman kappaleen laulaa Varjokuvan Kyösti ja sekin on oikeanopeuksinen. Joidenkin mielestä nämä saattavat olla liian hitaat. Suomalainen ehkä tanssii hieman nopeammin soitetun, koska se on helpompaa, jos ei ole erityisesti harjoitellut askellusta.

 

Illan musiikki oli kohdallaan. Niin olivat tyylikkäästi pukeutuneet soittajatkin silmiä hivelän tyylikkäitä herrasmiehiä. Puhaltimet tuovat aivan erityisen osan esityksiin ja argentiinalaiset tangot ovat suosiossa. Illan aikana esitettiin useita tangoja kaikkiaan. Myös taukomusiikkina. Taukomusiikkina oli yllättäen ilmeisesti Kari Tapion esittämänä rumba – itselleni sen omin ja ehkä oli tarkoitettukin. Pitkä hymyilevä herra haki sille.

 

Ilta oli aika lattarivoittoinen muine kädenalilajeineen. Ihania hitaita oli useita. Tyylilajit näyttivät olevan vapaat tanssijoilla. Cha-chaata tanssin kahden eri herran kanssa.Ylätasanteella illan lopulla ei sitten ollutkaan muita kuin hyväjalkainen herra ja minä, joka sotkeuduin lähes omiin jalkoihini. Vienti oli kyllä antoisaa:)

 

Bugillakin oli selkeästi vievä herra, jonka käsiotetta kiittelin.Vaikka pidän näistä erillään tansseista, niin eniten iloa minulle antavat sylitanssit. Sain kyllä tanssia niitäkin, vaikka voisin kai tanssia niitä vaikka koko illan sopivassa sylissä ja kunnon askelilla.

 

Polkkatutun kanssa tanssimme toisen kerran tänä iltana masurkat. Ne menivät lähes yhtä hyvin kuin viikkoa ennen se ensimmäinen kerta, joka oli täydellinen askelluksineen. Lapinjenkkaa on edelleenkin mukava tanssia, en siihen kyllästy. Mutta polkat olivat tällä kertaa aivan liian nopeat minun makuuni. Kyllä ne hypitään ihan siinä tahdissa kun soitetaan, mutta mieluummin leppoisemmin. Reippaat ja vauhdikkaat humpat ovat mieleeni ja illan lopulla olikin jo tilaa siihenkin lajiin. 

 

Vaikka oli paljon fuskattavia kappaleita ym. kädenalitanssittavia, niin oli kyllä mm.hitaita valsseja ainakin neljät parit. Niille onnistuin pääsemään kahdesti. Toiselle haki rumbaa kanssani tanssinut herra. Toisen sain tanssia ylätasanteella erään herran kanssa, jonka kanssa kaikki on täydellistä viennin suhteen. Hän tanssii vaimonsa kanssa kauniisti kaikkia lajeja ja erityisesti argentiinalaista tangoa, mitä en ehtinyt nyt nähdä, mutta ehkä sitten julkisessa tilaisuudessa uuden vuoden puolella kalakukkokaupungissa. Terveisiä heille – ilmoitelkaa ajankohta – olen kova läpyttelemään käsiäniJ 

 

Illan lopulla, kun väki oli vähentynyt, Martti kysyi, mitä tanssiväki haluaa tanssia. Myöhemmin sitten ilmoitti, että tulee tangot ja sitten loppuvalssit. Siitä puhematkan päästä penkiltä sanoin, että toinen voisi olla hidas valssi. Aiemmin illalla, kun istuin jonkin aikaa levähtämässä, kai se oli naistenhaulla, niin Martti kysyi eikö löydy sopivaa – minulla oli kyllä valmis vastaus – olisit tuonut Tomin mukanasiJ

 

Elättelin toivoa päästä tanssimaan sille viimeiselle valssille, varsinkin sille hitaalle, mutta väki oli vähissä ja vain pariutuneita oli lattialla. Niinpä erään daamin kanssa istuimme ja kuuntelimme tangot ja perään ne valssit, hitaat ja tavalliset. Sitten vielä heidät taputettiin ylimääräisille kappaleille. Siinä vaiheessa vilkuttelin hyvästit orkesterille. "Velipoika" jäi puhaltelemaan….

 

Tansseihin ajaessani oli jo kuutamo ja olin ihmetellyt, miten Väinämöisen vyö näkyi niin matalalla itätaivaalla, vai oliko se jokin muu. Paluumatkalla taivas oikein tyrkytti tähtiään, joka puolelta olin niiden ympäröimä. Olisin voinut nousta tähtiin … etsimään oikeaa ilmettä tanssipaikalle. Kun saan vain seurata tanssia katseellani, en siis tanssia, niin ilmeestäni sen kuulemma näkee oloni ... olen suupielet alaspäin. Harkitsen pysyväishymyä seuraavalla kerralla ja teipit mukaan:>)