Pesäkallion lauantai-ilta 31.1.2009

Pesäkalliolle tanssimatkani vie aika usein. Syynä ovat ensisijaisesti tanssiorkesterit ja myös hyvä tanssilattia. Paikassa on mukava henkilökunta ja useimmiten myös tanssitaitoinen väki.

Tälle lauantaiehtoolle oli hyvää tanssitarjontaa useissa paikoissa eikä Kuntotalo varmaan Sinitaivaan keralla jäänyt vähemmälle. Etelän lavoista puhumattakaan. Mutta tuli väkeä Pesäkalliollekin. Osa on ihan paikkauskollisia kävijöitä, joksi melkein itsenikin luen. Varjokuvaa tuli varmaan kuulemaan myös sellaisia tanssijoita, jotka muutoin harvemmin ovat tässä paikassa.

Illan musiikki oli sitä mitä kaipaan. Sitä mikä on ottanut minut omakseen kohta kuuden vuoden ajan. Juttelin erään minulle tuntemattoman naisen kanssa ennen kuin orkesteri aloitti. Hän oli kovasti ihastunut kappaleeseen Ilta himmenee. Ja kuin ajatustenlukua olisi ollut, ilta alkoi tällä kappaleella.

Molemmilta levyiltä orkesteri esitti kappaleita ja minulle hyvin mieleinen hidas valssikin tuli aitona. Sitä kuuntelen usein levyltä. Yö katseessasi on jotain upeaa kuultavaa ja kun sen saan tanssia, ilta on pelastettu.

Uudella levyllä oleva Hämärtyvä ilta on alkanut kuulua radioaalloilla. Töissäkin radion ollessa hiljaa auki, huomaan monta kertaa “herääväni” työn lomassa kuullessani tutun äänen. Kappaleessa on erityistä se, että se on kokonaan rumpali Kyöstin ja orkesterin taustalla olevan Saulin aikaansaannos, upea yhteistyöntulos.

En ollut huomannut ilmoituksista, että paikalla oli myös toinen orkesteri, joka oli erilainen.  Nimi oli Sinitakit (taisi pohjautua erään virka-asun väriin) ja lauluosuutta hoiteli tässäkin joukossa Kyösti-niminen herra. Minun mielestäni ja monen muunkin, olisi riittänyt hyvin Varjokuva ja talon taukomusiikki. Sinitakit taisivat esiintyä puoli tuntia kerrallaan ja Varjokuva tavallisen 45 minuuttia. Sinitakit ilmeisesti soittavat usein varttuneiden tansseissa ja lajit ja tyyli olivat sen mukaisia.

Nyt oli orkestereilla suuri ero, mutta tanssijahan tanssii, mitä soitetaan, jos osaa ja orkesteri soittaa taidoillaan. Varjokuvan kitaraesitykset miellyttävät minua edelleen, vaikka vasta vanhana opin heidän kauttaan ymmärtämään rautalankataustaista musiikkiakin. En varmaan koskaan kyllästy heidän musiikkiinsa, heidän omatyyliseen esiintymiseensä ja herrasmiesvaatetuksen sisältä löytyviin taitaviin työtä kovasti ammattinsa eteen tekeviin nuoriin soittajiin.