Ravintola Kalevassa 6.2.2009

Harvoin on tilaisuus kuulla ja nähdä Channel Fouria, joten tilaisuutta ei pidä jättää käyttämättä. Ravintolatanssit ovat mitä ovat ja tanssimista en juuri ajatellut. Levyt olivat soimassa, kun menin puoli kymmenen nurkilla paikkaan. Tanssilattialle oli levitetty iso kaari jotain valkeaa jauhetta. Niinpä en ollut innostunut, kun heti haki tanssimaan hieman nauttinut herra. Yksi ja sama tyyli hänellä oli kaikkiin lajeihin, sen huomasin illan aikana. Muuta en tanssinut hänen kanssaan. Kieltäydyin kaksi kertaa ensitanssin jälkeen.

Mutta voi kenkiäni, osin mokkanahkaa. Ne olivat vitivalkeat jauhoista. Sain puhdistettua ne naistenhuoneessa ja ajattelin, että istun tiiviisti tuolissani. Mutta ei se niin mennyt. Illan aikana tuli oltua useasti tanssimassa. En tohtinut kieltäytyä selviltä hakijoilta.

Orkesteri Channel Four aloitti kymmenen maissa ja olin kuulolla yli yhteen. Siinä ovat soittajat, jotka hallitsevat työnsä. He myös esittävät iloisin ilmein. Heidän vasta julkaistulta levyltään esittivät muutamat kappaleet ja heti jäi soimaan päähäni eräs niistä. Levyn nimi on Jotain parempaa ja kappale Mennyt mennyttä on. Nyt kun kotona olen kuunnellut levyä, niin on siinä kaikki hyvin tehtyjä tanssikappaleita. Levyn nimikkokappale Jotain parempaa on myös sellainen, jonka musiikki tarttuu.

Paikalla oli mieleinen ja taitava herra, jonka kanssa tanssiminen on jotain erirtyistä. Kun hänen kanssaan saan tanssia tangot ja hitaat valssit, niin se riittää illaksi. Nyt tanssimme jotain muutakin. Orkesterin hidas valssi, Sieluni soitto, on jotain käsittämättömän kaunista, niin sanat kuin sävellys ja sovitus. Ne ovat orkesterin omaa käsialaa, rumpali Nyqvistin ja kosketinsoittaja Kyrön. Joka kerta, kun kuulen kappaleen, ihmettelen, miten sellainen kappale on voitu tehdä. Kaikki he laulavat ja ääntä on jokaisella.

Paikassa oli tosiaan viisi ihan hyvää viejää. Mieleeni jäi nuoren pariskunnan mukana ollut nuori herra. Pöydässäni olleille naisille herra oli tuttu ja siitä kautta hän haki myös minua. Syksystä saakka hän on ollut tanssikursseilla. Pitkä tie on vielä edessä. Jäi käsitys, että kurssioppi ei ole mennyt perille tai millainen lienee ollut opetus. Potentiaalia yritystä herralla on. Jotain hän kuitenkin oli oppinut. Se on käsien asento, mikä tahtoo suurelta osalta herroista olla puutteellinen. Tämä herra, vaikkeivat jalat aina pysyneet mukana, osasi pitää oikean kätensä juuri oikeassa paikassa eikä vasenkaan roikkunut missä sattuu. Hänessä oli myös ryhtiä ja intoa oppia. Minulle tulee todella ajatuksia opetuksen tasosta, jos puolessa vuodessa ei foksin perusaskel käännöksineen suju. Todennäköisesti opetus ei ole riittävää yhden lajin kohdalla. Tekisi tottavie monta kertaa näissä tilanteissa sanoa, että hei, mitä jos neuvoisin, mutta ei se niin mene. Useita kappaleita tanssittuamme ehdotin bugin perusaskelta ja sen hän tajusi heti. Jospa aika tekee tehtävänsä, mutta jos olisin itse opettelemassa, vaatisin parempaa opetusta ja kertausta.

Ilta sujui puhellessa pöydässäni istuneiden kahden naisen kanssa ja välillä tanssiessa. Kuulolla olin koko ajan orkesterin suuntaan, sillä menee taas aikaa ennen kuin heitä näen. Kävin lähtiessäni kiittämässä heitä, kun aloittivat viimeisen osuutensa illassa tai aamua kai se jo oli. Uunituoreen levyn kanssa sain lähteä kotimatkalle mielessäni ihan mukava ravintolailta - kiitos orkesterin ja kiitos muutaman herran.