Pesäkalliolla ja Mäntymotellilla 28.2.2009

Tangomarkkinoiden esikarsintakiertue oli pysähtynyt Pesäkalliolle ja sinne minä tietysti innolla riensin. Kuuleehan taas kerran ehkä tunnin verran yhtämittaa tangoja. Aiemmin, milloin olen ollut vastaavissa illoissa, väkeä on yleensä ollut paikalla ihan kunnolla. Oli täälläkin ollut väkeä viimeksi - Souvariväkeä toistatuhatta kuulopuheiden mukaan.

Nyt alkuvaikutelma näytti jo erilaiselta kuin yleensä aiemmin ja ei se siitä muuttunut. Ihmisiä oli vähän. En muista, että vähempää olisi ollut koskaan, milloin olen ollut paikalla. Lisää kuitenkin tuli koko ajan.

Tanssinharrastajia ei juuri ollut, muutamia sentään, joten se puoli oli kunnossa. Tanssinetissä ei Pesäkallion kohdalla ollut mainintaa orkesterista eikä siitäkään, että vallitseva tangokuningatar on paikalla. Minä tiesin ennestään, että taitava orkesteri Fantasia hoitaa illan musiikin ja on kilpailuun osallistuvien taustaorkesterina.

Ensimmäinen tunti sujui ihmetellessä illan kulkua ja joka kappaleelle siunaantui hakija. Ensimmäisenä tuntematon herra vei valssia niin kuin pitää. Askelpituutta löytyi. Kertoi olevansa tosin enemmän innostunut lattaripuolesta. Häntä ei sitten näkynytkään toisen tunnin alkaessa. Hän kysyikin, ettei tiennyt onko paikassa tanssikilpailut vai mitkä??? Taisi poistuakin heti alkuillasta.

Ennen tansseja oli kymmenestä kilpailijasta karsittu loppuun kuusi ja yksi heistä ei sitten tullut paikalle. Neljä naista ja yksi mies lauloivat. Tango Rannalla oli suosittu kappale, niin kuin monena muunakin vuonna. Ehkä siinä erottuvat taidoillaan toinen toisistaan. Hyvin lauloivat kaikki. Ensimmäiselle tangolle minua haki toisen tunnin alussa herra, jonka tangontaito jäi puhelemiseen. Sen jälkeen siirryin ylätasanteelle kuuntelemaan ja katselemaan esiintyjät. Puolen tunnin verran he lauloivat ja kun orkesteri siirtyi vaille kymmenen tauolle, minä siirryin omaan kulkuneuvooni. Jotenkin vain kaikki riitti, vaikka illan alussa oikein tyylikäs varttunut herra haki minua sekä rumballe että jivelle ja hänen maltillista rytmissä vientiään olen aina ihaillut.

Muistin Taikakuun olevan Mäntymotellilla, joten ilta oli vielä nuori siirtyä viihteelle. Sisään mennessäni sain havaita, että nyt paikalla oli tanssiväki. Taikakuu vetää heitä ja muitakin ihmisiä. Viimeksi olin heitä nähnyt Tangomarkkinoilla ja herra Raappanalla oli jo silloin uusi ilme. Ettei ihan muistuttanut toisessa sarjassa esiintyvää kuusysin jäsentä. No, hyvin pojat soittelivat puoleen yöhön asti.

Väkeähän oli todella paljon. Autojakin oli pysäköityneenä pitkin tienvarsia. Sain kyllä ihmeen kaupalla autoni ihan piha-alueelle, tosin hieman sopimattomaan paikkaan.

Kunnollisen orkesterin tapaan polkat oli soitettu ensimmäisen tunnin aikana. Hitaita valssejakin tuli, kahdet, olikohan toiset levyltä. Taukomusiikki oli varmaan orkesterin ja oli hyvä. Muutamia kappaleita tanssin ja sekahaun vallitessa naiset käyttivät oikeuttaan hakea. Minäkin erästä taapertelijaa hain, ihan kahdesti. Tango sujuikin ilman taapertelua:) Edellisen Mäntymotellin illan pelastaja haki cha-chaallle. Väkeä oli niin, etten juuri huomannut ketä oli paikalla.

Kuuntelulinjalle olinkin tullut, kun halusin varmistaa, että Taikakuu on juuri niin hyvä, kun heitä useilla tahoilla mainostetaan. Kuuntelemaan ja katselemaan oli tullut vähäksi aikaa myös eräs taitava rumpali ja viehättävä laulajatar. Yllätys olikin tavata heidät. Heidän lähdettyään Taikakuu muuttikin ohjelmistoaan puolilta öin ja hieman tai oikeastaan liian paljon olivat volyymit liian kovalla. Ehkä oli siinä lähellä, kun seisoin katselemassa heitä. Tosin ei mitenkään hiljaista ollut kauempanakaan. Mutta voi sitä nuorten miesten soittamisen ja laulamisen riemua. Näki, että he nauttivat esiintymisestään ja pientä showta he vetivät useaan otteeseen.

Rumpalit, kun ovat sydäntäni lähellä, niin kovasti mietin, missä tämän taiturin olin tavannut aiemmin. No, sekin selvisi. Pitkään Lumipallo-orkesterissa hän oli ennen sen hajottua ja sen jälkeen vähän muuallakin soittanut.

Loppuilta, siis viimeinen tunti kello yhteen oli kunnon biletystä ja tanssikansa piti siitä. Hyvin se sopi ravintolaan ja jos ajattelen koko iltaa, niin illassa oli musiikillisia helmiä jokaiselle tanssijalle. Niinhän sen on oltava, ainakin ravintolassa, otettava huomioon koko tanssiväki. Tosin minua he eivät saaneet kovin vakuuttuneiksi, että koko iltaa jaksaisin heitä kuunnella. Minä kun en enää jaksa kuunnella kovasti soitettua musiikkia. Mutta vielä heidät edestäni löydän ja piankin, sillä pohjoiseen matkallani satun samaan paikkaan. Käsityksieni tarkistamiseen on siis tilaisuus.