Sunnuntai 21.6.2009

Juhannuksen ajan kolmannet tanssit, samanlaiset ja erilaiset. Iltapäivällä tuli kesä. Ehkä se jatkuu muutaman päivän.

Metsälinnan sunnuntai-illan tanssit alkavat kello 19 ja nyt ne alkoivat levymusiikilla tunnin ajan. Sen tunnin, jolloin oli sekahaku. Tällä kerralla naiset eivät kovin hakeneet, herrat olivat nopeampia. Heti illan alussa oli paikalla tanssiväkeä. Monet olivat tulleet matkojenkin päästä. Paljon tuttuja, naisia ja miehiä.

Musiikki-isäntä aloitti hienolla operettivalssilla ihan kuin kunnioittaen illan orkesteria. Finlanders aloitti kello 21 ja taukojen kanssa heidän osuutensa jatkui lähes puoleen yöhön. Illan musiikillinen osuus sekä orkesterilta että levymusiikkina täytti vaativammankin tanssiharrastajan toiveet. Varsinkin jos pitää nopeista kappaleista, erilaisista kädenalitansseista hitaalla tai nopealla tyylillä.

Siis kaikkea soitettiin salsaa myöten, jota tuli ainakin kahdet vai kolmet parit. Miellyttäviä olivat useat hitaat fiilistelykappaleet, jotkut rumbamaiset kappaleet ja selkeät rumbat. Jenkat, polkat ja masurkat soivat tanssijoille hieman enemmän tilaa kuin muutoin, jolloin yleensä oli ahdasta. Metrimasurkka levyltä by Omegan Esa oli hyvätahtinen. Humppaa ja buggia oli riittävästi. Tangot olivat oma lukunsa. Useampi niitä esitettiin niin kuin myös neljät hitaat valssit. Kahdet ensimmäiset kuuntelin, kolmannet tanssin ja neljännet kuulin, kun olin jo kävelemässä autolle. Olisi pitänyt maltaa jäädä tanssimaan lähes tunniksi levymusiikin tahdeissa. Mitähän kaikkea hyvää levyiltä tulikaan. Ja tilaakin olisi ollut.

Alkuillasta huvikseni laskin tanssitut kappaleet. Oli vielä hieman väljempää. Sitten luku sotkeentui. Samoin yritin seurata, mitä kappaleita orkesteri soittaa. Kynä ja paperi pitäisi olla. Kun tanssiväki alkoi liikkua massana lattialla ja naisten hakurivi liikkui kohti miehiä niin, että naisten ja penkkien välissä olisi sopinut tanssimaan, jätin itseni tarjonnan vähemmälle.

Kuuntelin tätä orkesteria, jota etelän tanssiva väki ihailee ja jonka tansseissa voivat olla ilta toisensa jälkeen. Minua häiritsee heidän tansseissaan ahtaus. Näytti tämäkin väki olevan innoissaan.  Hyvähän orkesteri on, taitavaa soitantaa. Laulupuoli on kunnossa, kaikki laulavat.  Orkesteriin kolme vuotta sitten tullut kosketinsoittaja/ haitaristi/laulaja oli hyväksi koko joukolle. Oli hän joskus aiemminkin ollut mukana tässä orkesterissa, mutta pitkään oli ennen orkesteriin paluutaan tanssiorkesteri Omegassa.

Tällainen ilta ei ole kovin innostava minulle. En pidä markkinamaisesta tunnelmasta ja ahtaudesta. Naistenhaulla sain kaksi herraa kiinni. Mutta onneksi muutamat herrat hakivat alkuillasta ja pahimman ruuhka-ajan jälkeen. Eri tanssilajeja oli mahdollista yrittää ahtaudessakin tanssia. Fusku oli suosittua, vaikka mieluummin olisin tanssinut vaikka vaihtoaskelella. Keskialue uudempaan osaan asti oli lähes aina täynnä kädenalittajia. Salin reunoilla yrittivät sylitanssijat liikkua, mutta aika toivotonta liikkuminen usein oli. Enkä voi ainakaan kiitellä kaikkia keskellä tanssijoita, sillä pienet askeleet oli unohdettu ja kyynärpäät huitoivat laajasti.

Pääkaupunkiseudulta tanssikiertueella oleva kuusi vuotta sitten ensi kerran tavattu tanssituttu saa tanssin kaikki vivahteet esille. Tulkinta oli hänelle persoonallista. Siinä viihdyn. Tangoja tanssin useammat. En päässyt kovin itse valitsemaan, sillä naistenhaulla vaihdot tapahtuivat taistelutantereella, jonne hakurivistä ei ennättänyt.

Hyvinkin tanssillisessa cha-chassa koetin sopeutua hoikan herran vientiin illan alussa. Yhtä hymyä on aina koko mies, kun tavataan. Ei mitään mahdollisuutta ehtiä häntä naistenhaulla hakemaan. Niin kävi monta kertaa muidenkin kohdalla. Pitkän Kaakonkulman miehen kanssa bugit ovat aina yhtä mahtavat. Varsinkin se toinen, kun orkesteri lopetti ja oli tilaa.

Finkkujen loppuillan erään kappaleen tanssin herran kanssa, joka on joskus kesämatkoillaan tanssittanut. Tanssi oli illan parhaita vientinsä tähden. Huomasin, että eräs ulkonäöltä tuttu neitokainen oli tanssinut hänen kanssaan koko illan. Sitten huomasin sormuksen neidon sormessa ja illan aikana jutellessa selvisikin, että ovat olleet aviossa jo yli vuoden. Niin se aika kuluu, vaikka tuntuu, että olen kumpaakin tavannut ihan hiljan tanssipaikoilla. Siinä oli vakka kantensa valinnut. Hyvin tanssiva, toisilleen sopiva pariskunta ja kun kumpikin ovat ihmisinä miellyttäviä, heitä voin vain onnitella.

Tällaista juhannuksen aikaa en muista ainakaan viime vuosina olleen. Jos ei nyt sään eikä paljon muunkaan puolesta. Olla tansseissa ahtaudesta toiseen. Orkesterivalintani ohjasivat kaksi edellistä iltaani ja tälle illalle oli suurin syy tavata pitkästä aikaa hyvin sympaattinen pienen tyttövauvan isä.

Mutta ehkä vielä tällä iälläkin voin oppia tekemään itselleni sopivia valintoja enkä mennä tietentahtoen ahtauteen. Pitäisihän minun tuntea itseni, joka vähintään kaksi kertaa vuodessa tarvitsee tunturien avaruutta ja sielun rauhaa. Katsotaan mitä on muistissa ensi kesänä. Lienenkin lomalla kesäkuussa, joten ehkä on mahdollista miettiä muitakin vaihtoehtoja.