Juhannuspäivän tanssit  20.6.2009

Olin valmistautunut nytkin jo pitkään jatkuneisiin tanssi-iltoihin, joihin on sopinut, jos ei elämän kirjo, niin ainakin tanssimaailman. Aikoihin en ole ollut täysin kunnollisen, rauhallisen, miellyttävän tanssillisessa illassa. En kestä mennä ruuhkatansseihin paitsi poikkeustapauksissa ja kun pidän monista orkestereista, joiden tansseissa käy koko kansan tanssijat, niin tanssin taso lajivienneillä tai muutoin hyvin tulkittuina on kohdallani ollut vähäistä. Kaikesta huolimatta olen saanut elämääni sisältöä, jota en vaihtaisi pois. En haluaisi olla pelkästään tansseissa, joissa keskittyisin vain tanssimiseen, tanssiherroihin ja heidän taitoihinsa ja musiikki olisi toissijainen. Valintoja siis teen ja juhannusillan valintani oli hyvä, erityisen hyvä, tanssimusiikin suhteen. Muu oli sitten muuta.

Matka Krouvin lavalle on mukava ja rauhallinen. Ei juuri muita kulkijoita, kauniit tienvarsimaisemat peltoineen, lahdenpoukamineen ja kukkaniittyineen eikä edes satanut. Kovin oli vähän autoja paikoitusalueella. Arveluni juhlakansasta piti paikkansa.

Aluksi oli pariskuntia paikalla ja meitä kolme naista penkissä. Yksi herra haki meistä yhtä alkuvalssille. En se ollut minä enkä olisi halunnutkaan. Tanssi näytti joltain muulta kuin valssilta. Tiesin hänet ulkonäöltä. Kun hän myöhemmin haki minua jenkalle, niin oli se yhtä koikkelehtimasta. Kiitin taivasta, kun kappaleet loppuivat.

Olin jo aiemmin siirtynyt keskustelemaan lavan ulkopuolelle, jonne kuuluivat Avenuen nuoren rumpalin hieman voimakkaat rummutukset. Se korjaantui heti alkuunsa. Orkesteri Avenue soitteli oikein hyvin. Paremmin mielestäni kuin edellisen illan V.I.P. Mattilan sisaruksia siis perättäisinä iltoina olin kuulemassa. Anniina oli tänä iltana vuorossa ja ehkä vaatimattomin sisaruksista esiintymistavaltaan ja ääneltään. Orkesterin kitaristi lauloi ennen Anniinaa ja oli hyvä-ääninen. Musiikki sopi tälle tanssikansalle ja minullekin, jos olisi kysyntä ja tarjonta olleet kohdallaan. 

Avenue aloitti illan ja KinoJake jatkoi siitä. Istuin KinoJaken ensimmäisen osuuden yhtä tanssittua kappaletta lukuun ottamatta kuulolla. Istumapaikan valitsin niin, että sain olla rauhassa, jos olisin saanut olla muutenkin. Herratarjonta oli aika heikko - tanssillisesti.

Alkuillasta oli vähän yksin tulleita, naisia hieman enemmän kuin miehiä. Eikä se joukko juuri lisääntynyt, mutta jo pari tuntia aloituksesta muuta juhlaväkeä oli joka puolella. Niin juomapuolella kuin kahviossa, osa ulkoterassillakin, miten lie tarenneet. Kahvio-karaokepuoli eri rakennuksessa oli vilkkaassa käytössä. Eniten juhlaväen runsaus näkyi tanssilattialla. En muista, että olisin ennen ollut juhannuspäivänä ihan tällaisissa tansseissa. Väki liikkui miten tahtoi, osa tanssilattialla, osa muuten lasit kädessä.

Mutta minä olin asennoitunut kuuntelemaan KinoJakea enkä siinä pettynyt. Tuli mm. minun mielikappaleitani kuten paras humppa minkä tiedän Armaani on kuin huhtikuu, heidän hyvä sovituksensa. Sen kuuntelin istuen. Tango Vie meidät rakkauteen, Jannen laulamana, on upea. Sen tanssin kerran aiemmin tapaamani herran kanssa. Sujui olosuhteisiin nähden hyvin. Neiti kevät on tullut kaupunkiin on myös hyvin kaunis.  Annina ja Janne lauloivat monen monta kaunista kappaletta ja viulu on kyllä juhlallinen soitin tanssiorkesterissakin. Orkesterin hitaat valssit olivat hienostuneet ja kauniit. Ilelläkin oli vuoronsa laulussa ja varsinkin illan lopulla hän oli omimmillaan.

KinoJake on varmistanut jokaisella uudella tanssi-illallani, että heillä on suunta ylöspäin. He eivät ole rivimiehiä tanssiorkesterina. Vaan taitavia nuoria muusikoita, joilla on kokeilunhalua ja uskallusta löytää sävellysten helmiä omiin sovituksiinsa ja tehdä niitä itsekin. Ihan perinteistä tanssimusiikkia kuunteleva tanssija ei aluksi saata ymmärtää, että kaikki musiikki ei tarvitse olla samanlaista kuin jollakin toisella orkesterilla. Musiikin maailma on rajaton ja siitä voi poimia itselleen sopivaa niin tanssija kuin orkesterikin.

KinoJaken sinkkulevy Huopikkaat saa kaverikseen ensi keskiviikkona Rönnin lavan tanssi-illassa julkaistavan  toisen sinkun, Pilke silmäkulmassa. Nimi on kiva ja mitähän siitä sanoo tanssinetin nimimerkki Pilke  Itselläni tuskin on mahdollisuutta olla läsnä levyn julkistamistansseissa, niin mielelläni kuin sen tekisin. Ajatuksissani kuitenkin olen paikalla onnittelemassa.