Pistohiekan lavan avajaistanssit 12.6.2009

Sateinen oli perjantaipäivä ja jatkui tihkuna illan ajan. Pistohiekan seudun kauniit maisemat eivät olleet edukseen. Onneksi ei kuitenkaan ollut kylmä. Kovin paljon ei ollut autoja paikoitusalueella, kun sinne saavuimme. Mukanani oli tanssituttu, joka oli mennyt miehelään vuosi sitten ja tanssimiset olivat jääneet vähäisiksi. Hieman harmitti kyllä hänen puolestaan illan kulku, mutta tällainen ilta kuitenkin oli minun kannaltani.

Kun juttelimme matkalla ja jonossakin ajoimme, matka sujui hyvin. Alkuvalssit oli Nelinpeli saanut aikaan, kun ajoimme paikalle. Eipä sinne sisälle mitään kiirettä ollut, sillä väki näytti olevan enemmän muuta kuin tanssinharrastajia. Illan mittaan se kyllä hieman korjaantui. Mukavat rouvat olivat lipun myynnissä. Omegan soittaja tuli vastaan pihalla ja moikkauksen jälkeen totesin, että kuulin kyllä, ettei ollut teidän aloitus. Jo siitä miltä musiikki kuulostaa, tunnen “omani”.

Lava on hieman rinteessä ja alaosassa ovat WC-tilat, makkaran/juomien myyntitilat ja pöytiä, joiden ääressä voi nauttia tarjouksia. Yläkerran tanssitilan vieressä on kahvio ja koko sivuseinän oleva katettu terassi. Lavahan on ikivanha ja sen huomaa. Kunnostettu sitä on jonkin verran ja ihan kelvollinen on tanssia varten. Lavan reunassa sisällä on juomavesipaikka ja mukit. Leveät portaat ovat lavalle kahdesta kohti. Toiset orkesterin puoleisesta reunasta ja toiset kahvioon nousten. Talon aina iloinen emäntä tervehti ja sain laukkuni taas talteen.

Valssit olivat soineet. Seuraavan kappaleen alkuun ei hakenut meitä kukaan. Outoa oli porukka. Kohta kuitenkin meille molemmille tuttu Kaakonkulman herra saapui ja haki ensin minua kappaleen lopulle ja seuraavalle foksille. Hän olikin illan siisteimmin puettu tanssiherra ja muutoinkin herrasmiehen oloinen sekä hyvin tanssiva. Kunnon ripeän foksin tanssimme myöhemmin illalla. Suurin osa väkeä häkkyröi senkin tavallaan keskilattialla ja vähän muuallakin. Pujotella saimme reunoillakin. Myöhemmin hän tanssitti seuralaistani. Siitä se ilta alkoi.  Välillä tanssien, välillä ihmetellen, että missähän tanssijat oikein ovat. Sitten minua haki kaukainen matkaaja, harvoin tapaamani Tanssinetin tuttu, mukavasti eri lajeja vievä herra. Jivet, bugit ja sylitanssit sujuivat mieleisesti. Cha-chaata esitettiin ainakin kolmet parit, jotka tanssin. Omega oli esittänyt cha-chat ja perään jotain muuta ja jäi tauolle, kun Nelinpeli aloittikin yllättäen osuutensa cha-chaalla. Ei sitten kai yhtään kuunnella, mitä toinen orkesteri soittaa.

Kun Omega aloitti illan osuutensa ja sitten tangot soivat, ajattelin, että voi ei, ei ketään sopivaa tangoherraa. Mutta erehdyin, erehdyin vielä, kun herra haki. Ei pitäisi ulkoisiin seikkoihin kiinnittää liikaa huomiota. Ikävä kyllä niin teemme sekä miesten että naistenhaulla, varsinkin kun hakija on tuntematon. Argentiinalainen tango, yksi Omegan viidestä samanlaisesta oli ensimmäinen. Anna-Liisa haitareineen on tärkeä näissä kappaleissa. Seuraava tango onkin mielestäni paras. Sen basisti ilmoitti hauskasti ja minua hymyilytti, tuskin kukaan muu sitä tajusikaan - Tangox-tango esimerkiksi Julialle. Se tuntui sielujen sympatialle. Olen kyllä ominut tangon itselleni siitä asti kun tajusin sen olemassaolon Kappale on rumpalin käsialaa, instrumentaalikappale. Ja tangoherra vei hyvin. Ei mitään sipsutteluja. Hänellä oli painoa tullut aika paljon lisää sitten viime näkemän ja siksi en tuntenut häntä aluksi. Hyvä, ettei ole tanssimista unohtanut.

Kaakonkulmalta oli myös kotoisin kesämökillään askarrellen lomansa loppua viettävä herra. Mukavia olivat tanssit hänenkin kanssaan. Pyrin hakemaan naistenhaulla herroja, jotka olivat tanssittaneet. Polkkaa ja masurkkaa ei kuulunut. Jenkan tanssin varttuneen herran kanssa. Hyvin selvisimme.

Nelinpeli siis aloitti illan ja Omega solistinsa kanssa päätti. Nelinpeli on kolmen vuoden takainen SMORK-voittaja. Siinä on vaihtunut jo aiemmin rumpali ja basisti. Nelinpelin laulava kitaristi spiikkaili aika runsassanaisesti kappaleiden välillä. Minusta he soittivat aiemmin ja varsin SMORKin aikaan maltillisemmin. Nyt välillä tuntui, että korvat särkyivät erilaisiin ja voimakkaasti soitettuihin kitara- ym. ääniin. Iloinenhan soittokunta on ja kun kaksi heistä olen tiennyt/tuntenut pitempään, niin ehkä inhimillisemmin suhtaudun heidän lavaesiintymiseensä. Monet varmaan pitävätkin siitä reippaasta soitannasta.

Nelinpelin solisti Mikael Konttinen oli vaisumpi kuin mitä aiemmin olen kuullut. Hyvä ääni hänellä on ja onhan ollut Seinäjoellakin, mutta ei yltänyt kruunusijoille. Hän lauloi aiemmin esimerkiksi tangot kuin konsanaan tangokuningas, mutta nyt ei tullut sitä tunnetta. Osan aikaa kuuntelin häntä puolella korvalla jutellessani erään herran kanssa, joka on tottunut kuuntelemaan laulajia ja orkestereita. Kuulimme laulut lavalta samoilla tuntemuksilla.Varsinainen työ solistilla on opiskelu. Lentokapteenin opinnot ovat alkaneet viime vuonna. Ilmojen teillä oli ollut viimeksi edellisenä päivänä.

Omegan ensimmäinen osuus oli hyvää tanssimusiikkia. Rumpalin Esa Hiltusen sävellyksiä oli se Tangox-tango, argentiinalaissävytteinen, josta pidän todella paljon. Hänen hidas valssinsa Dreamie on kaunein instrumentaalivalssi, minkä tiedän. En lakkaa ihmettelemästä, miten sellaisen voi saada aikaan. Tai  musiikkia rakastava, luova ihminen siihen varmaan pystyy. Sen kävin kunnon fanin lailla seisomassa lavan edessä.

Paikalla en nähnyt ketään hyvin hidasta valssia vievää herraa, joten orkesterin katselu oli paikallaan ja niin hiljaisen rumpalin kasvoilla näin iloa, jos oli minunkin. Lisäksi soitettu Jaken jenkka oli hänen tekemänsä. Eikä se sillä hyvä ole, että Esa on ne säveltänyt. Ilman Omegan kaltaista orkesteria, ei lopputulosta olisi syntynyt. Heidän keikoillaan on myytävänä tätä Dreamie-levyä, joka käsittää kymmenen Esan sävellystä.

Ilta ei nyt sitten ollut mikään täydellinen tanssi-ilta ja olisin toivonut paikalla olevan tanssinharrastajia jo naistuttunikin takia. Omegan musiikki kuitenkin korvasi muut puutteet. Tämä lava on vain syrjässä ja asiakaspohjana kesän aikaan ovat lomalaiset, mökkiläiset ja satunnaiset matkailijat.

Kuuntelimme vielä ennen lähtöämme Omegan viimeisen osuuden aloituksen, solistin toisen osuuden. Olimme jo lähdössä, kun kuulin tangon sävelet. Eija Kantola lauloi Vie meidät rakkauteen, yhtä kauniisti kuin viikko sitten Jenkkapirtillä ja toisena oli hänen oma tangonsa, jota toivon hänen aina esittävän, Yön kuningatar. Kiitos hänelle siitä, vaikka en edes tanssinut.