Syvälahden lavalla 1.7.2009

On kesä sentään ihan mukavaa aikaa, vaikka välillä tunnen olevani talvi-ihminen. Ehkä näitä vuodenaikoja en vaihtaisi mihinkään muuhun, en yksin kesään, en yksin talveen.

Niinpä työpäivän jälkeen oli ihan mukava ajella Syvälahden lavalle, keskellä viikkoa. Kun tanssit alkavat klo 20 ja päättyvät klo 00.30, niin nukkumisellekin jää aikaa. Kuka sitä tuhlaisi kauniit, valoisat yöt nukkumiseen!

Oli ollut todella kuuma ja kaunis kesäpäivä ja sekö ehkä sai osan tanssi-ihmisiä jäämään kotiin tai rannalle. Ehkä myös Joensuun jo sunnuntaina alkanut tanssileiriviikko vei osansa. Tai ehkä jotkut menivät jo torstaina alkaviin Jämsän Iskelmäfestivaalien yhteydessä pidettäviin Tanssileiri Intohimoksen kursseille. Kovasti on ihmisillä tarvetta opetella tanssimista, niilläkin jotka jo osaavat, mutta haluavat löytää jotain uutta. Himoksella opettajina ovat Tanssikoulu Jari Aaltonen ja Suomen Tanssikoulu Tommi ja Pirjo Koivula.

Niinpä hieman ihmetellen katselin tanssiväkeä. Sitä ei ollut runsaasti. Orkesteri Omega aloitti tapansa mukaan tyylikkäästi, valssilla, jota voisin liidellä, jos joku vain suostuisi samaan. Paikalla oli heti kahdeksalta melkein vain pariskuntia. Osa heistä tanssinharrastajia lomamatkoillaan. Vain muutama yksin tullut nainen ja joku mies.

Tulihan sitä väkeä ja kun illan solisti, Eija Kantola viimein löyti tien hieman myöhästyneenä tanssipaikalle, niin ihan kohtuullinen oli silloin tanssijoiden määrä. Minulle jäi miettimistä, miten minä osaan ajaa Kangasniemen kautta Jämsään perjantai-iltana, jos joku toinenkin on osannut eksyä niillä teillä. Minulla on ollut taipumus joutua ihan vieraille teille, mutta aina jotenkin olen perille päässyt. Tytär ja vävy olivat kyllä jo aiemmin selostaneet tiet ja risteykset. Ehkä pitäisi saada itselleni autonkuljettajaSilmänisku  Okei, Eniro antoi kyllä ajo-ohjeet, joten enköhän Himos-tapahtumaan perjantai-illaksi osu.

Siis illan tanssiherroja ei ollut kovin runsaasti ja osa oli ostanut taas istumapaikkaliput. Minä puolestani harmittelin penkissä, ettei tullut neule mukaani. Se etenisi hyvän matkaa musiikkia kuunnellen. Kyllä niitä on kaksi orkesteria, joiden illan voin vaikka istua penkissä. Toinen oli nyt paikalla.

Eihän se tietysti ihan niin mennyt. Välillä sain tanssia ja naistenhaulla, sillä varsinaisella, joka alkoi kello 23 sain haettua muutamaa herraa, niitä, jotka olivat minua hakeneet. Kaksi herraa olivat tuntemattomia ja tanssikin oli - rauhallista. Tutuista herroista eräs haki masurkalle, mutta polkat ja jenkat, ne niin hyvät rumpali-Esan sävellykset, olin kuulolla. Niin olen tätä kirjoittaessanikin, hänen instrumentaalilevynsä soi ja itse asiassa palauttaa mieleen monia illan tapahtumia. Tangoja esitettiin useita. Anna-Liisan haitarisovituksina illan aikana ainakin kahdet argentiinalaiset tangot. Hän hallitsee sormityöskentelyn. Pois lähtiessäni illan lopulla seisoin kuin paraskin fani hänen edessään ja söin liian kuumaa makkaraa. Jollainhan sitä on itseään lohdutettavaItku

Vaikka tangoja tanssin kahdet parit, erään varman viejän kanssa ja illan lopulla myös cha-chat hänen kanssaan, illan alussa ensimmäisellä tunnilla kuuntelin sielullani ja sydämelläni tangon Tangox. Se vain jotenkin on minun tangoni. Toivoisin saavani tanssia sen hyvässä viennissä. Siinä on hieman argentiinalaista tunnelmaa mukana. Miten siitä on tullutkaan niin koskettava. Vaikka kuinka monta kertaa sen kuulen, se vie minut jonnekin, josta en oikeastaan haluaisikaan palata. Se on minusta Esan levyllä paras ja tuttu minulle jo kai parin vuoden ajalta. Siitä ei ole kaukana levyn hidas valssi Dreamie. Tangot ja hitaat valssit kun ovat ne parhaat, mitä tanssilattialla voin tehdä (kansallisten tanssien lisäksi...).

Hitaita valsseja soitettiin kahdet parit, oliko toiset levyltä, en muista, kun en tanssinut kumpiakaan. Masurkkaherran kanssa tanssimme kahdet parit kunnon fokseja.  Hän taisi muistaa ennestään, etten ymmärrä kaikkea häkkyröintiä keskilattialla, soitettiinpa mitä tahansa. Ja unohti sen, että tanssin kyllä niitä kädenalijuttujakin. Hän itse on taitava kaikkien lajien tanssija.

Sylitansseina sujuivat kahdet parit itseni pituisen herran kanssa, joka myös tanssii kovinkin tulkiten mm. lattareita. Foksin askelin ne muut illan tanssit kohdalani olivat enkä ihan aina jaksa ymmärtää pelkkää vaihtoaskelvientiä toistamiseen.

Niin, heti illan alussa tanssikiertueella olevia daameja saapui kolmin kappalein ja jättivät paikan lähes alta aikayksikön eli huomasin vain, että selkäpuolet vilahtivat lippuluukun ohi. Ehkä paikan ikäjakauma ja herrojen tanssitaito saivat heidät vakuuttumaan jonkun toisen paikan mahdollisuuksista. Kuikan lavalla oli esiintymässä Taikakuu. Heidän musiikkiansa en voi edes verrata Omegan niin tanssittavaan musiikkiin. Mutta nuorempaa tanssiväkeä Raappana ja kumppanit vetävät, joten ei kai se haittaa musiikin tyyli, kunhan on sopivia tanssittajia paikalla. Ei sillä olen minäkin eräästä tanssipaikasta lähtenyt useammankin kerran niin, etten illan solistia ole ennättänyt nähdä, vaikka musiikki ja solisti ovat olleet minulle hyvin mieleiset, mutta tanssiväki  ei saanut minua jäämään.

Tämän illan solisti esitti kappaleensa antaumuksella, sen taidon hän osaa. Kaksikin herraa sanoi, että olivat tulleet katsomaan Eijan valkoisia saappaitaHymy Valitettavasti hänellä on viime aikoina olleet mustat saappaat. Ehdotin, että kannattaa käydä useammin keikoilla, niin voi nähdä muutoinkin hänen esiintymisasunsa, jotka ovat kyllä tyylikkäät.

Paljon solistin kappaleissa on sitä iskelmää, jota Suomen kansalle soitetaan ja tanssipaikoillakin esitetään. Mutta oli joukossa minullekin mieleisiä kappaleita. Viime kesän hittikappaletta “Käärmetanssia” en ole kuullut aikoihin. Onkohan käärme pantu jäihin. Käärme tulikin mieleeni, kun olen tuota painon pudostusta tehnyt kaikin tavoin ja pitkäkestoinen pyöräily on osoittautunut tehokkaimmaksi. Kaksi kertaa olen jo nähnyt luikertelijan, kai se kyy oli. Ensin metsäisellä oikotiellä isolta tieltä toiselle ja toisen kerran ihan valtatiellä. Kummallakin kerralla käärme oli kerällä ottaen kai aurinkoa - se paistoi kovin lämpöisesti. Ja molemmilla kerroilla olin ajaa sen päälle - kumpi lie säikähtänyt enemmän. Vielä illan solistin kappaleisiin. Yön kuningatar on yksinomaan Eijan tango. Sitä en ole kuullut aikoihin, mutta Vie meidät rakkauteen on myös upea. Sen hän esitti.

Vaikka sisällä oli ollut hiki pinnassa jo pelkästään istuen, niin illan mittaan  viileni ja pois lähtiessäni oli jo sopiva lämpötila. Se on sitten kesä!