Kukonhiekan lavalla 19.9.2009

Tämän syksyn Lapin matkan kirjoitukseni syntyy kuin Iisakin kirkko, joten tässä aluksi ihan oikeasta tanssipaikasta kirjoitus lomani päätteeksi. En ole koskaan ajanut yhtä mittaa niin pitkää matkaa, pientä ruokailutaukoa lukuun ottamatta, kuin Kolarin  Äkäslompolosta Saarijärven Kukonhiekkaan. Yllättävän hyvin matka sujuikin. Olenkohan ollut entisessä elämässäni rekkakuski tai muu pitkän matkan ajaja.

Vaikka matka oli pitkä, niin ajoitus sattui hyvin perille tuloon. Siistiytymisasiat olivat oma juttunsa, mutta aika freesinä himpun vaille kahdeksan astelin sisään. Eipä ollut paljon väkeä tässä vaiheessa. Tuttu, ihan etelästä kotoisin olevan pariskunnan herra haki valssille ja muitakin onnistuneita tanssihetkiä oli illan aikana useita.

Tässä paikassa on oivallettu kohtuullisuus. Tanssin suhteen. Tanssiinhaut ovat vuorotunnein. Sisälle tullessa seinällä ovat selkeät ohjeet kelloaikoineen ja taitaa niissäkin palaa valot. Mutta nyt oli jokin hämminki vai ihan tarkoituksella. Orkesterikorokkeen yläpuolella paloivat ensimmäisen tunnin ajan molemmat kyltit, miestenhaku ja naistenhaku. Hieman sekaannusta salin eri päissä olevat erilaiset ohjeistukset aiheuttivat. Miestenhakua on ensimmäinen tunti ollut. Jotkut naiset tulkitsivat tilanteen sekahauksi. Eipä siinä mitään. Sama kai kuka hakee.

Illan aloitti Marko Lämsän orkesteri Pallosalama. Ei tainnut olla sama kokoonpano kuin pari kesää sitten Syvälahden lavalla. Silloin oli yksi elämäni hienoimpia tanssi-iltoja ja Marko Lämsä sen sai aikaan. Yritin illan aikana löytää samaa tunnelmaa hänen esiintyessään, mutta se oli kadonnut. Eloisa esiintyjä hän on edelleen ja ääni on hyvä, mutta se jokin puuttui. Taitava haitaristi orkesterissa oli.

Minulle illan ilo oli Markus Törmälä ja FBI-beat. Niin hyvää ja tanssittavaa ovat heidän soittamansa kappaleet. Sellaista on ollut kauan, niin kauan kuin heidät muistan. Jeren äänessä on komeutta ja syvyyttä, jota kuunnellessani melkein unohdan hengittää. Pidän todella hänen äänestään. Tangot, mitä hän esittää, ne sopivat hänelle. Koko orkesterin iloiset ilmeet antavat ymmärtää, että he pitävät työstään ja meistä tanssijoista.

 

Tuttuja oli tälläkin kertaa paikalla. Jopa karaoken puolelle eräs herra vei pyörähtämään. Minä tosin melkein ennätin luulla, että hän minut polkalle vie tanssisaliin Kansalliset tanssit ovat olleetkin jo jonkin aikaa vain toiveajatteluani. Olen tainnut olla liian kauan kansan syvien rivien iltamenoissa. Mutta enköhän tässä syksyn korvalla satu senkin lajin harrastajien tanssipaikkoihin, varsinkin kun suunnitelmissani on vaihtaa kotitukikohtaa.

Vaikka ne polkat ym. jäivät, niin onneksi hitaat valssit, tangot, rumbat, chachaat, bugit, fuskut ja foksit sopivat iltaani. Jopa itsekin sain haetuksi, vaikkei se paras taitoni olekaan. Äkäshotellin eräs tanssittajakin oli saapunut seurueineen paikalle. Ihan pieni hetki meni ennen kuin muistin, että missä olikaan tanssittu edellisen kerran. Lyhyt on muisti välillä. Tango kahdelle oli ihan illan alussa erään taiturin kanssa. Toinenkin herra muisti, että pidän tangoista. Alun harvalukuisuuden jälkeen tungostakin riitti ihan sinne asti kun Lämsän toisen osuuden alun kuunneltuani jatkoin kotimatkaani, jota oli vielä jäljellä. Lämsällä oli ollut lähtöni jälkeen oikein kunnon bugiksi tanssittava sikermä. Harmi, kun se jäi kuulematta ja ehkä olisin saanut sen tanssiakin.

Monta oli tuntematonta hakijaa enkä onnistunut juuri heitä hakemaan tungoksessa. Naistenrivikin oli jossain vaiheessa muhkea, mutta oli herrojakin vastapuolella useassa rivissä tai rykelmässä. Lapin ravintolatanssien jälkeen tuntui oikein hyvältä olla oikeassa tanssipaikassa.