Kivistön työväentalon sunnuntai-ilta 25.10.2009 

Uuteen elämään sopeutuminen on vienyt ajastani ison osan ja lauantain tanssit jäivät kerta kaikkiaan väliin. En olisi jaksanut edes istua tanssipaikalla muusta puhumattakaan.

Mutta sunnuntaina elämä alkoi voittaa, vaikkei normaali olotila ihan äkkiä palaakaan. Kivistön työväentalon klo 17 alkavat tanssit kutsuivat jo yksin orkesterinkin takia. Tanssiorkesteri Väliaikaisen musiikki on minun makuuni. Lisäksi orkesteri, joka lokakuussa vietti 30-vuotisjuhlaansa on harvinaisuus.

Onnistun aika usein saapumaan tanssipaikalle hieman myöhässä, vaikka mieluummin olisin aloituksesta lähtien paikalla kuin jos vasta joskus illan mittaan saapuisin. Nyt kävi niin, että seisoin monien muiden kanssa lippujonossa taivasalla ja ilmassa oli kosteutta, joka pyrki kostuttamaan hiuksia ja vaatteitakin. Siinä jonossa seisoessani alkuvalssit lipuivat ohi ja seuraavakin kappale.

Kyllä olin arvellut, että ihmisiä on paljon.  Sen huomasin täydestä parkkipaikasta ja muutenkin. Orkesteri on tunnettu kotikuntansa Savitaipaleen ulkopuolellakin ja varmaan aika laajalla ympäristössäkin.

Usein tanssipaikan sisällä sitten voinkin todeta, ettei täällä tungosta olekaan - autoissa on vain tainnut olla yksi henki. Naisia sen sijaan oli paljon, ehkä tavallista enemmän. Vuorotuntihaku on naisille hyvä asia. Muutoin osa naisista ei pääsisi ollenkaan tanssimaan. Aika paljon tutut hakevat tuttujaan ja kaikilla ei ole tuttuja.

Orkesteri soitti selkeää tanssimusiikkia, laidasta laitaan tanssilajit huomioiden. Masurkka taisi jäädä soittamatta tai jäi illan loppuhetkiin, jolloin en enää ollut paikalla. Polkkaa katselin kaihoten. Ei ollut paljonkaan sen lajin tanssijoita. Eikä ketään polkkatuttua. Mutta jotain hyvääkin tanssillisesti oli illassa. Tangoja esitettiin useita. Niin orkesterilta kuin levymusiikkina. Niitä sain tanssiakin. Paikalla oli sopivia viejiä.

Orkesterin kitaristi, joka tuli aiemmin soittaneen Arton tilalle, laulaa upealla äänellä. Varsinkin tangoissa hänen äänensä on edukseen. Joka kerta tulee mieleeni tangokuningas Kilkkinen, jota ihailin. Monet eivät hänen laulutyylistään pitäneet ja Kilkkisen laulu-ura veikin hänet aikanaan uusille areenoille. Kävin kerran kuuntelemassa hänen kirkkokonserttiaan ja oli siinä tunnelmaa. Olen iloinen hänen puolestaan ja hänen valinnoistaan.

Eipä sillä, onhan orkesterin uusi kitaristi ollut jo muutaman vuoden ja saanut paikkansa orkesterissa. Hänessä on  samaa komeutta kuin Kilkkisessä. Orkesterin isään, Esaan on ilmaantunut uutta hehkua sitten viime näkemän. Siitä olen myös iloinen.

Loppupuolella iltaa orkesteri esitti humppasikermän, jota toivoin. Olisivat ehkä esittäneet kai muutenkin. Siihen on koottu hyvät humpat ja varsinkin eräässä niistä rumpalin lauluosuus on hersyvän hauska.

Vaikka fyysinen kuntoni ei ollut parhaimmillaan, niin tanssiessani unohdan kaiken muun. Uuden tanssituttavuuden sain omana valintanani. Olin penkissä istuessani seurannut erään herran askelia ja olin melko varma, että hänen kanssaan tanssiminen onnistuu ja on ehkä myös ilo. En erehtynyt. Illan kohokohtia olivat tanssimme. Miten hyvältä se tuntuukaan, kun herra tietää mitä tekee, missä pitää käsiään, miten huomioi kanssatanssijat ym. monet tanssiin liittyvät asiat.

Vaikka tämän tanssipaikan väki on enimmäkseen varttunutta väkeä, niin illan tanssillinen liikunta on tyydyttävää. Jos ei aina askelet satu kohdalleen tai eivät ole kovin pitkiä, niin tanssimista se kuitenkin on. Kun iltaan sattuu muutama hyvä viejä tai joskus jopa yksikin hyvä tanssi saa illasta jäämään miellyttävän olon.

Väliaikaistahan kaikki on täällä. Mutta jos illan saa kuunnella Väliaikaisen musiikkia ja tanssiakin, niin elämän helminauhaan kertyy kirkas helmi. Siinä on oikea tanssiorkesteri.