Viihdekeskus 9.1.2010

Vuosi vaihtui niin, että ajattelin jo alkavan tanssimattoman tammikuun ja kenties pitempäänkin. Aattoillan ajelu Pesäkalliolle ja pikaisesti takaisin oli kuin sutta olisin mennyt pakoon ja karhu olikin edessä. Siinä ennätin paluumatkalla ajatella, mitä tämä elämä oikein on. Ja sitten muistin mietelauseen.

                    Elämään tarvitaan siivet ja juuret,

                    ilot, unelmat, pienet ja suuret.

Niinpä jalat maassa siipiäni kokeillen Jyväskylän Viihdekeskukseen lähdin mukanani unelmia ja iloinen mieli. Miellyttävä illasta tuli. Sain tavata tuttuja, tanssia ja kuunnella ja katsella orkesteri Mistralia ja Anne Mattilaa. Alkuillasta oli vielä hyvää tilaa tanssia ja sopuisasti väki tanssi myöhemminkin, vaikka iso joukko Annen faneja ja kuvaajia oli paikalla ja paljon oli lattiallakin tanssiväkeä.

Orkesteri on kauan ollut yksi suosikeistani monipuolisella tanssimusiikillaan ja taitavalla soitannallaan. Laulupuolikin heillä on erinomainen. Koko soittokunta lauloi ennen solistin esiintymistä. Rumpalin bablomainen ääni kuulosti hyvältä korvissani. Tanssilajeja oli runsaasti ja polkista erityiskiitokset soittajille. Olivat hyvätahtiset. Hyvin sujuivat polkat monitanssilajitaitajan kanssa. Kanssani tanssineet herrat osasivat asiansa ja niinpä sitä tanssin iloa oli ilmassa ja rinnassa.

Anne Mattila oli tyylilleen uskollinen. Sydämellinen, faninsa ja tanssiväen huomioiva. Fanit taisivat saada Annen jossain kappaleissa nauramaan. Mutta ei se nyt haitannut. Olisiko ollut matkaväsymystä. Toivekappaleita hän myös esitti ja uutta levyäkin ovat tekemässä. Annen ja basistin duettokappale Sielu salamoi on aina yhtä kaunis kuunnella ja katsellakin lavan lähellä. Mutta niitä hänen upeita kenkiä katsellessani ihan pelotti, miten niillä yleensä voi seisoa yhtä mittaa 45 minuuttia kerrallaan ja vielä toistaen. Saati sitten kävellä, mutta sekin onnistui häneltä hyvin.

 

Tällä kertaa en nähnyt, oliko kosketinsoittajalla iloisen väriset varvassukat vai oliko tyytyminen ihan tavallisiin. Oli nimittäin mustaa kangasta pantu soittimen etupuolelle - näköesteeksi

Tanssimaan lähteminen ei ollut ollenkaan itsestäänselvyys niin kuin se monet vuodet on ollut, mutta tätä matkaa en tarvitse katua. Tuhkasta voi nousta uusin siivin ja unelmoiden.