Kivistöllä 7.2.2010

Sunnuntaitansseista en malttanut olla pois, kun muutoin liikuntaa on tullut vähän. Paikalla oli minulle tuntematon orkesteri Serena ja Veli-Matti Linna.

Tanssiväkeä oli tavallista vähemmän ja enempi tuntemattomia kuin tuttuja. Ajatuksiini tuli, että näistä tansseista pääsee poiskin, jos ei huvita olla paikalla. En odottanut ihmeitä, mutta erikoinen illasta tuli tanssin puolelta.

Musiikki tuntui paremmalta loppuiltaa kohti vai tottuiko korvani heidän tyyliinsä. Olikohan orkesteri soitellut paljon yhdessä, kun seuraavaa kappaletta piti miettiä jonkun aikaa. Solistilla oli hyvä ääni. 

lllan alkuvalssille ei hakenut kukaan. Siinä en sitten ennättänyt miettiä osaani, kun seuraavalle kappaleelle haettiin ja kaikille sitä seuraavillekin. Useampi herra, jotka eivät olleet tuttuja. Seuraava tunti oli naisten, kun tässä paikassa toimii vuorohaku. Valssilla sekin alkoi ja en ennättänyt olla nopea tai oikeastaan en edes yrittänyt. Mutta kaikki seuraavat kappaleet hain.

Kolmannella tunnilla Kari Tapion kappaleella menin kahvitauolle. Muutoin olin haettavana ja hyvät haut jatkuivat. Tähän tuntiin sopivat perättäin soitetut jenkat ja polkat. Olivat hyvin soitetut. Mukava oli pitkästä aikaa tanssia Lapinjenkkaakin. Polkat olivat hyvärytmiset. Mutta ehkä tanssijoita ei nyt ajateltu.

Kun tanssit alkoivat kello 17, niin yllättävän myöhään jäivät masurkat. Tanssit loppuvat puoli kymmenen. Ne tulivat vaille yhdeksän taukomusiikin aikana. Parina oli sitten oikein hengenvievän nopea polkka. Tosin ei minulla hätää ollut. Kaikki kansantanssit sain tanssia hyvässä viennissä. Tämä herra on yksi niistä kolmesta mieluisimmasta näissä lajeissa. Kaksi muuta ovat jääneet saavuttamattoman kauas asuinsijoilleen.

Tavallisia valsseja oli useampi. Hitaita valsseja oli kahdet, joista toiset olin varmassa ja tutussa viennissä. Valssin ykkönen on hänellä hallussa. Taukomusiikkina tuli hidas valssi ja parina tavallinen.

Tangoja soitettiin useita ja ne tanssin kaikki ja vielä eri pituisten miesten kanssa. Vaikka joskus tuntui, että paljon itseäni pitemmän herran kanssa tango ei ole samanlaista kuin suunnilleen omanpituisena. Mutta niin vain tanssituttuihin myös tangon osalta on tullut muutama pitkä herra ja ilolla tanssin heidän kanssaan.

Charmikas varttunut herra on yksi suosikkejani mihin tahansa sylitanssiin. Ainoa huono puoli on, että niin monet naiset ovat samaa mieltä. Herralla on kysyntää. Kahdet kappaleparit tanssimme ja tuntuu joka kerta, että olemme yhtä ja samaa.

Chachaata ei soitettu eikä se tullut taukomusiikkinakaan, mutta sambankin tanssin, kun haettiin. Siinä minä en ole parhaimmillani, jos nyt enää missään muussakaan. Mukavaa silti oli samba herran kanssa, josta parinsa kanssa on tullut miellyttävä tuttavuus. Fuskattavia kappaleita oli myös paljon, jos oli useita humppakappaleitakin. Tanssityylit humpassa ovat moninaiset. Varsinaista rumbaa ei soitettu, mutta rumbamaisia kylläkin. Tai enhän minä tiedä, mitä mieltä orkesteri on asiasta. 

Liikuntaa siis tuli yllin kyllin yhdelle illalle. Tavallista enemmän tanssin, kun usein omat haut jäävät näissä tansseissa vähiin. Nyt oli helppo hakea ja illan kulusta kiitokset menevät herroille.