Revontulen tanssit 20.2.2010

Useimmiten ennen valitsin tanssipaikan orkesterin mukaan. Tämä talvikausi on tuonut uudet tuulet ja nyt menen missä lähellä on tansseja. Jonkinasteista turhautuneisuutta kyllä tunnen. Mutta uusi päivä kaiken muuttaa voi…

Niinpä Revontuleen ajelin ja ajoissa olin perillä. Aloitin kahvilla ja pullalla illan. Orkesteri V.I.P. aloitti illan valssilla. He kyllä yllättivät minut hyvällä tanssimusiikillaan. En heitä huonoina ollut pitänyt aiemminkaan, mutta nyt tuntui hyvälle tanssia. Tanssit olivat tällä kertaa pienemmällä puolella. Ehkä oli arvioitu pakkassään vähentävän tulijoita. Paikassa on kyllä yöpyjiä ja matkailijoita.

Ensimmäiset kaksi tuntia olikin sopivasti tilaa tanssia. Orkesteri esitti kaksi osuutta ja taukomusiikitkin olivat kohdallaan. Vuorohaku toimii tässä paikassa ja niinpä ne kaksi ensimmäistä tuntia oli tanssia, jokainen kappale, ilman mitään taukoa. Herroja oli selkeästi enemmän, mikä hämmästytti minua. Sen kahden tunnin jälkeen tilanne kyllä muuttui. Väkeä tuli paljon lisää. Niin naisia kuin miehiä ja nuortakin oli väki. Ensimmäisen kerran näin lavan edessä solistin osuuksien ajan nuorten miesten joukon. Näytti oikeastaan hyvältä.

Orkesteri esitti monia eri tanssilajeihin sopivia kappaleita, joten siltä osin ilta oli hyvä. Hitaat valssit, tangot, foksit ym. olivat hyvin soitetut ja laulettukin. Kädenalitansseihin sopivia lajeja oli myös useita. Humppaa humppana ja buggina. Sambaakin tuli kahdet illan aikana. Tuttuja oli muutama paikalla, mutta useimmat olivat heitä, joiden kanssa en ole ennen tanssinut. Erään vieraan herran kanssa sain kyllä miettiä jalkojeni asettelua eräässä hitaassa kappaleessa. Hän tanssii monia lajeja mukavan näköisesti. Vaikka en tuntenut onnistuneeni hänen hakemassaan kappaleessa, niin ajattelin, etten voi bugissa epäonnistua. Se menikin hyvin. Alkuillan bugit olivat myös oikein mukavat. Naistenhaulla en onnistunut saamaan kiinni häntä. Kahdet tangot olivat musiikillisesti hyvät. Molemmat tulivat naistenhauilla. Kumpikin herroista vei hyvin.  Annelin aloittaessa osuutensa odotin jotain muuta kuin mitä hän esitti. Aiemmin joskus arvelin, että Anneli on parempi esiintyjä kuin siskonsa Anne. Mutta nyt se arvio mureni. Minun korviini kävi orkesterin jumputtava musiikki. Anneli tietysti lauloi kauniilla äänellä, mutta esitykset olisivat sopineet muualle kuin tavalliselle tanssipaikalle. Tai ei tämä nyt ihan tavallinen tanssipaikka ollut. Kun musiikki alkoi kuulua, en kestänyt kuunnella ja menin kahville. Koko ensimmäisen osuuden aikana tanssin yhden kappaleen. Eräs tuttu tuli kysymään lähdenkö lattialle. Kappale taisi ollakin ainoa hieman hitaampi eikä rumpu/bassoäänet olleet kovin voimakkaat. Tosin seurasin tässä hiljan erästä toista orkesteria ja ymmärsin, että siitä "ihmelaitteesta" jonkun soittajan läheltä saadaan aikaan se jympytys. Siinäkin orkesterissa rumpali työskenteli kauniisti ja hellävaroen eikä basistikaan saanut itse meteliä aikaan.

Annelin toinen tunti sujui melkein samalla tavalla kuin ensimmäinen, tosin muutamalle kappaleelle hain herroja. Tuli nimittäin masurkka. Jenkat olivat tulleet alkuillan miestenhaulla ja tuntematon herra haki. Hauska sattuma oli kun yritin hakea samaa herraa muulle kappaleelle, niin samanlaisen paidan omaavaa herraa hain ja erehdykseni huomasin muutaman askeleen jälkeen. Herra oli kovin kiitollinen, sillä ensimmäisen kaksi tuntia paikalla oli runsas miesenemmistö.

Kyllä väki heilui Annelin aikana lattialla miten halusi. Oli monenlaista käsien ja jalkojen liikuttelijaa. Oli joukossa tietysti aivan tanssitaitoisiakin. Joukkoa katsellessani Annelin ensimmäisen osuuden ajan harkitsin kyllä poistumista. Mutta että olisin saanut selvemmän kuvan Annelin nykykappaleista, päätin jäädä kuuntelemaan seuraavaa osuutta. Se alkoikin yllättäen rauhallisemmin. Muutama kaunis kappale hänen aiemmasta tuotannostaan eikä taustamusiikkikaan ollut voimakasta.

Niinpä puoli tuntia olin paikalla Annelin toista osuutta ja poistuin pakkasyöhön. Orkesterilla oli varmaan vielä jäljellä soittoaikaa Annelin jälkeen, mutta en jäänyt enää odottamaan heidän soittoaan. Se olisi todennäköisesti ollut tanssittavaa minunkin makuuni. Minulle oli todella yllätys Annelin ensimmäinen osuus. Eikä yllätys ollut positiivinen. Minä petyin. Ymmärrän kyllä, että tanssipaikat ja ravintolat tarvitsevat asiakkaikseen Annelin tyylisiä esiintyjiä. Osoittihan paikalle ilmaantunut väki sen. On ihmisiä, jotka pitävät iskelmästä ja beatista sekä kovasta melustakin soiton puolelta. Heille tanssiminen on biletystä, seurustelua ja hengailua sekä alkoholituotteiden nauttimista.

Kaksi viikkoa aiemmin olin samassa paikassa Annen tanssi-illassa ja silloin olin hyvin tyytyväinen hänen lauluihinsa. Joskus aiemmin olin sitä mieltä, että kyllä Annen kauniita, samanlaisia kappaleita kuuntelen ja tanssinkin kahden osuuden verran, kun illan muusta hyvin tanssittavasta musiikista vastaa orkesteri Mistral. Viime kerran jälkeen tulin siihen tulokseen, että Anne ei ole mikään iskelmälaulaja. Hän on laulaja, jonka ns. iskelmät ovat oikein hyvin tanssittavia, kauniita, melodisia, ei kuulu sitä jympytystä, mitä oli nyt siskonsa ensimmäinen osuus. Kokonaisuutena Anne ja Mistral ovat esiintyjät, joiden tansseihin menen mielelläni. Annelin tyyli on muuttunut sitten entisaikojen, joten hänen hyvänkään orkesterinsa takia en hakeudu heidän iltoihinsa. Ei ole monta kertaa tullut samaa tunnetta tanssipaikalla. Joskus olen mennyt katsomaan orkesteria, jota en ole ennen tavannut. Olen halunnut tehdä omat havaintoni, ovatko he sellainen tanssiorkesteri, jota haluan kuulla. On niitä olemassa tuntemattomissakin orkestereissa. Musiikki on ollut joko niin iskelmää ja jympytystä tai konserttiluontoista, niin että jatkossa jätän heidät väliin.

Omia valintoja ovat tansseihin lähdöt. Jyväskylän seudulla tanssien tarjonta on heikkoa ja Revontuli on ainoa , jossa on joka viikonloppu tanssit. Ennen valitsin tanssipaikan pääasiassa orkesterin mukaan. Nyt en voi valita ellen aja pitkiä matkoja sinne minne haluan.