Pesäkalliolla 6.3.2010

Omega on ollut minulle hyvin mieleinen orkesteri. Kun Omegan Anna-Liisa siirtyi Rosso-orkesteriin, niin tämä lauantai-ilta aiheutti harkintaa, mikä kallistui Omegan puolelle. Rosso esiintyi lähellä yhtä aikaa. Heidän  tansseissa olin ollut viimeksi, joten Omegan ilta oli vuorossa. Pesäkalliolla oli Omegan lisäksi Syke-orkesteri, minkä näkemisestä oli myös pitkä aika, lähes vuosi. Sykkeellä oli samalla uuden levyn julkistamistilaisuus.

Tiedossa oli, että tanssiväkeä on paikalla ja ruuhkaista oli. Tosin alussa oli tilaa tanssilattialla. Pesäkallio on menneiden vuosieni yksi eniten käymistäni tanssipaikoista. Monet muistot sieltä ovat. Tuttuja oli paikalla useita. Niinpä ilta sujui nopeasti. Omega esiintyi vielä varamiehisenä. Anna-Liisan paikalle on ilmeisesti tulossa vakituinen soittaja. Sen kyllä kuulin, ettei hänellä ole haitaria.

Taitavat hanurinsoittajat olla kortilla. Tai ehkä heitä ei kiinnosta tanssilavasoittaminen. Sellaistakin sain seurata tässä hiljan, kun maankuulu haitaristi on tutustunut tanssipaikkasoitantaan jonkin aikaa. Ehkä soittamisen  avartaminen ei ole ihan helppoa, jos vaikka muutoin on esiintynyt ja soittanut ns. parempaa musiikkia esitettävissä paikoissa/tilaisuuksissa.

Omega ei ole entinen, mutta heillä on mahdollisuus olla yhtä hyvä kuin aiemminkin. Onhan orkesterissa nuori ja taitava puhaltaja, Seppo Hovin poika ja kaikki toisetkin soittavat hyvin. Ilokseni kuulin alkuillasta ennen solistin esiintymistä muutaman rumpali Esa Hiltusen kappaleen. Kaikki hänen instrumentaalilevyllään Dreamie ovat todella hyvin tehtyjä ja onhan Omegan soittajat siinä mukana. Muutoinkin Eija Kantolan laulaessa rumpalin työskentelyä katselin mielihyvin. Hän esitti osansa antaumuksella. Basistihan laulaa ennen solistin osuuksia enimmäkseen ja hyvin laulaakin.

 

Syke puolestaan oli hetkittäin kuin se entinen vuosien takaa. Ne äiti-ihmisen sydäntä hellyttävät pienet pojat  Heillä on oma tyylinsä ja se on koskettanut minua kohta kymmenen vuotta. Mielikuva heistä alkuaan vuoden 2001 helmikuulta oli, että ovatpa nuoria ja soittavat hyvin. Jos heidän musiikkityylinsä on hieman muuttunutkin, kehitystähän tapahtuu, niin vieläkin pidän heidän ensimmäisestä levystään.

Vesan laulama hidas valssi, hänen oma häävalssinsa on aina yhtä koskettava. Joskus kuuntelen sen, nyt tanssin. Orkesterin yleisilme on iloisuus ja se on suuri valtti millä tahansa orkesterilla. Uudelta levyltään he esittivät usean kappaleen, mutta ei aikaisempiakaan unohdettu. Molemmat orkesterit esittivät monipuolisen ohjelmiston ja Eija Kantola täydensi omallaan. Tyylikäs hän oli saappaineen niin kuin aina ennenkin. Vie meidät rakkauteen ja Yön kuningatar ovat hänen parhaat tangonsa ja ilo ne oli tanssiakin. Käärmetanssin hän esitti illan lopussa ja olinkin odottanut sitä. Onneksi kappale on vieläkin ohjelmistossa. Kappaleessa on hyvät rytmit ja minut saa hyväntahtoisesti hymyilemään tanssiväen monimuotoiset tulkinnat kappaleesta.

Mukavia olivat tanssitut kappaleet, sillä kaikki olivat tuttuja. Eräs herra tosin yllätti, koska en osannut odottaakaan, että hän olisi näissä maisemissa. Hitaat valssit tanssimme ja polkat ovat olleet odottamassa jo jonkin aikaa. Niin ne jäivät nytkin hamaan tulevaisuuteen. Hän ei sattunut olemaan kuulolla, kun polkat alkoivat soida. Erään toisen herran kanssa tanssin ne. Pesäkallion matkani ovat nykyisin satunnaisia, mutta joskus, kun mieleinen soittokunta on esiintymässä, sinne ajelen.