11.09.2010 Höyryveturipuistossa Helmenkalastajat

Iloisin mielin ja odotuksin ajelin kuulemaan ja katselemaan ja tanssimaankin yhden mieleisimmän orkesterini tahdeissa.

Viikon takaisen yhden kesän parhaimmista tanssi-illoista muistaneena järkytys oli kaksinkertainen, kun tajusin, ettei tästä illasta voi tulla mitään huolimatta yhdestä lempiorkestereistani. Mutta ei ilta loppujen lopuksi ollut mahdoton, kun selvisin alkuvaikutelmista.

Tässä paikassa on muutakin toimintaa kuin tanssit. Jokin tapahtuma oli tuonut väkeä ja se siirtyi tanssipuolelle ja siinä se oli. Ei mitään tolkkua missään, minkä nyt intohimoisia suudelmia vaihtoivat jo ilmeisen nauttineina varttuneet parit lattialla ja tanssiminen unohtui välillä. Siinä sitten oli tukos paikalla. Jos oli muutenkin lähes koko illan, sillä tanssilattian tilakäytöstä ei ollut mitään tietoa. Taas vertailukohtana edellinen käynti, jolloin kaikki sujui. Paikalla oli silloin tanssiväki eikä tungostakaan ja lavalla myös hyvä soittokunta.

Tämän illan levyisäntä Oiski aloitti levyillä 45 minuutin ajan, mikä oli naistenhakua. Sitten aloitti orkesteri ja miestenhakukin alkoi pian. Vuorohakutunnit jatkuivat siitä eteenpäin. Hyviä kappaleita soitteli illan aluksi  aikanaan orkesterisolistina ja soittajanakin ollut herra.

Niinpä minäkin edellisestä tanssikerrasta rohkaistuneena hain muutamaa herraa. Jenkat tutun herran kanssa tuntuivat tanssilta niin kuin myös myöhemmin fuskut, chachaat ja polkat. Erehdyin siinä alussa hakemaan tuntematonta herraa tai ehkä ei nyt niin erehdys, kun myöhemmin hänen kanssaan useammat tangot sujuivat kovasti hyvin minun tyyliini. Se hakuni oli valssi, jonka hän vei kuin oppikirjoissa kirjoitettuna.

Mutta kun hän sitten haki foksille ja kysyi osaanko fuskua. Aloin epäillä taitojani. Olen luullut osaavani, mutta tajusinkin, että Turun seudun fuskut ovatkin toista maata. Okei, yritin pysyä viennissä, mutta muutaman kerran en tajunnut, mitä hän halusi. Useimmiten tällainen kuittaillaan hymyillä ja naurullakin. Nyt vain homma oli liian tosikkomaista. Ihan mielenkiintoisia kuvioita, mutta mutta… Jos etukäteen tietäisi mitä hausta seuraa, niin olisin sanonut, että olen foksintanssija. Ei sillä sain kyllä tanssia oikein menevää foksia erään herran kanssa.

Vaikka ilta oli yhtä kaaosta, niin siihen sopi kyllä muutamia tanssillisia kappaleita. Useampi tango ihan mukavissa vienneissä eri herrojen kanssa. Hidas valssi meni ihan pieleen. Osin vientikään ei sujunut, mutta suurin syy oli se “hidasta valssia” tanssiva juhlaväki. Todettiin kappaleiden välissä, että osaapas tätä lajia moni tanssipari. Kaksi tuttua pariskuntaa oli paikalla ja toisen herran kanssa tanssin useamman kappaleen molemminpäin haettuna. Toisen parin herra haki viimeiselle valssille.

Orkesteri esitti kyllä parastaan. Jarkko laulaa hyvin ja esiintymisensä on iloista niin kuin koko porukalla. Ne hymyt valaisevat synkimmänkin illan. Ei sillä, tanssijalatkin on osalla heistä ihan kunnossa Ihailen joka kerta, miten haitaristi jaksaa soittaa koko illan. Siksipä iltaa tuntuu hyvältä, kun taustalla on koko ajan soitin, joka tulisi olla useammassa orkesterissa ja että sitä vielä käytettäisiin.

Kun Oiski oli soittanut jenkan alussa, niin orkesteri ei oikein tiennyt missä välissä soittaisi muita kansallisia lajeja, kun naisten vuorotuntihakukin sotkee soitot. Polkkia ei esimerkiksi fiksu orkesteri soita naistenhaulla. No, odottelin sitä melkein koko illan ja tulihan se, oikein hyvärytmiset. Taidettiin olla toinen kahdesta oikeaa polkkaa tanssivasta parista. Jotain sinnepäin tanssi joku pari. Että polkkaakin voi tanssia vaikka millä askelilla eikä kyse ollut variaatioista.

Tanssiväestä jutellessani erään herran kanssa tanssin lomassa, tulimme siihen tulokseen, että tanssilattialle pitää sopia kaikki.   He vielä näyttivät olevan oikein tyytyväisen näköisiä omaan liikehdintäänsä huolimatta törmäilyistä, vastaan tanssimisesta yms toisten etenemistä estävistä toimista kuten siitä suutelusta (eivät kyllä tainneet olla keskenään pareja, vaikka sormuksia oli kädet täynnä). Niinpä esimerkiksi minun, joka en tahdo kestää muutenkaan ahtautta, olisi kai valittava tanssipaikkansa paremmin tai osata ennakoida mahdollinen illan kulku. Ehkä olen tänä kesänä sattunut liian usein valtaväestön iltoihin ja tanssitaidot ovat olleet entisaikojen tyyliä.

Helmenkalastajille lämpimät kiitokseni illan soitoista ihan pienellä maininnalla. Se illan kiitoskappale, jonkun listan kärjessä olevan henkilön, oli erikoinen, mutta onneksi sen tyylistä musiikkia ei orkesterin ohjelmistossa ole paljon. Levyisäntä oli tauoilla soittanut kaksi kertaa samaisen herran kappaleita. Nimi unohtui, kun en ollut ennen edes kuullut koko idolista. Hänen esittämänsä kappaleet ovat sitä nykymusiikkia jyskyttävine bassoineen. Voi tanssia vaikka foksina. Monet tanssivat muina versioina. Sopivat mielestäni nuorten biletysiltoihin. No, Jarkon antaumuksellista lavaesiintymistä oli silti illan päätteeksi mukava katsella.

Sateiseen yöhön lähdin näistä paikan päättäjäistansseista. Teki mieli lähtiessäni todeta paikan isännälle, ettei sitten harkinnut laittaa paikkansa tietoja Suomen Tanssipalvelimelle. Kesällä sanoi miettivänsä asiaa. Ymmärrän kyllä syynkin. Parhaat asiakkaat ovat hänelle ne muut asiakkaat kuin tanssijat. Ja muukin talossa tapahtuva toiminta on tuottoisampaa. Miksipä tanssipalstoilla antaa tietoja paikastaan, onhan ne omat sivutkin. 

Yön syliin oli illan päätösvalssi. Se soi ajatuksissani kotimatkalla.