09.10.2010 Kukonhiekka

Vaikka on hyvä, että illan musiikki on erilaista, kun kaksi orkesteria on paikalla, niin jotenkin vain kahden orkesterin illat eivät ole monta kertaa tuoneet sitä iloa, mitä odotan tansseissa. Usein syynä on ahtaus. Jompi kumpi tai molemmat esiintyjät saavat aikaan fanijoukot ja tanssitilan käyttö on rajoittunutta. Toisaalta moni orkesteri (ilman erityistä solistia) saa soittaa ihan rauhassa ja orkesterin edusta on tyhjä. Se väki mikä on lavan edessä ei ole minun ymmärrykseni mukaan yleensä tanssiväkeä. Ehkä he kuitenkin ovat, sillä osa heistä tanssiikin, mutta eri lähtökohdista kuin tavallinen tansseissakävijä. No, se siitä.

Jouduin paikalle, kun tanssit olivat alkaneet. Varjokuvalla oli aloitusvuoro. Tilaa näytti vielä alussa olevan runsaasti. Eikä valtaisaa ruuhkaa syntynyt myöhemminkään, jos nyt Annelin fanit ilmaantuivat myöhemmin illalla. Mattilan sisaruksia kuvaava herra tuli jossain tutuksi ja siinä lavan edustalla kuuntelin jonkin Annelin kappaleen hänen kuvatessaan solistia.

Illan alussa tanssin muutamia kappaleita, hitaan valssin ja jotain muuta, mutta koko illan kulku ei tuonut erityisiä fiiliksiä, vaikka toisella orkesterilla on asuinsija sydämessäni. Tuttuja tanssittajiani ei ollut montakaan eikä juuri muitakaan innostavia viejiä. Kahdessa muussa paikassa lähiseudulla olivat tanssit, joten tanssiväessä oli hajontaa. Jotain tanssin illan aikana, mutta ne menivät ohi eikä niistä jäänyt jälkiä tanssimuistiini. Jään vain odottamaan seuraavaa Varjokuvan iltaa.