27.02.2011 Kivistöllä 

Miten sydäntä lämmittääkin nähdä ja kuulla Channel Fouria. Taidan olla aika tosikko usein, mutta tunnen hymyileväni, kun vain katsonkin heitä. Orkesteriin viimeksi tullut soittaja, kitaristi on sulautunut joukkoon, vaikka joskus sieluni silmin näenkin entisen. Entisellä onkin kuulemma menossa uudet soitot ja hyvään malliin ovatkin.

Tätä uutta herraa kuuntelen mielelläni. Hänellä on kaunis ja  syvä ääni. Hän esittää illassa muutaman kappaleen. Orkesterin juuri julkaistulla uudella levylläkin kuulee hänen ääntään. Basisti, kosketinsoittaja/haitaristi ja rumpali sen sijaan ovat tuttuja jo todella kauan. Illan aikana jutellessamme taidettiin todeta, että yli 10 vuotta olen heidän illoissaan ollut. Lauluääntä riittää heillä ja kun koko joukko on yhtä aikaa äänessä, se kuulostaa upealta. 

Jos he ovatkin antaumuksellisen hyviä esiintyjiä, niin hidas valssi, Sieluni soitto oli se, mikä minut vei alkuaan mukanaan. Rumpalin ääni on siinä niin koskettavan herkkää. Niin usein kuin olen sen tanssinut, olen myös useita kertoja vain ollut lavan edessä, kun musiikki ja laulu täyttävät minut kokonaan. Niin se oli nytkin. Kun kappale on rumpalin ja kosketinsoittajan yhteistyön tulos kaikkineen, niin ei tule juuri nyt mieleeni toista vastaavasti tehtyä ja yhtä kaunista kappaletta. On heillä muitakin omia sovituksia, mutta tämä valssi on ykkönen. Illan tanssillisuuden takaa koko ajan esitetty reipas tanssimusiikki yhdessä kauniiden hitaiden kanssa.

Iltahan alkaa täällä miestenhaulla kello 17 ja jatkuu vuorohakutunnein. Miesten haut ovat maltillisempia. Naiset kaikkien muidenkin tanssipaikkojen hakujen tapaan osaavat rynnimisen jo ennen seuraavaa kappaletta. Se on ainoa mahdollisuus päästä tanssimaan. Juuri toista tai kolmatta hakuaaltoa ei ole, kun haettaviakaan ei ole. Penkeissä tosin istuu herroja, jotka ovat ilmeisesti tulleet vain kuuntelemaan ja katselemaan.

Muutamia kappaleita tanssin illan aikana ja omat haut olivat vähäiset. Ei ollut tällä kertaa paikallakaan useaa minulle tuttua herraa. Reilun kolmen tunnin jälkeen lähdin yöpuulle.

Lapin matkani jää tältä vuodelta tekemättä. Siellä olisin orkesteria nähnyt, mutta ehkä jossain vaiheessa täällä etelämpänäkin. Vieläkin kiitokset soittokunnalle saamastani uudesta yhteistyönä Santa´s Hotelin kanssa tehdystä levystään. Kauniita kappaleita kaikki, tanssittavan hyviä ja niissä säilyy Lapin tunnelmat. Muun muassa levyn raidat viisi ja kuusi, Vanha kelo ja Korpi-Olli ovat heidän synnyiltä syviltään. Ei sillä, kaikissa kappaleissa tulee pohjoisen olo, ilo ja rauha.