07.05.2011 Kukonhiekan tanssit

Kolmea tanssipaikkaa mietin tälle illalle. Syvälahdessa mitä todennäköisimmin liian paljon väkeä (Sinitaivas). Martin Kievarissa yksi parhaista orkestereista (Martti Metsäkedon orkesteri), mutta ilta ehkä pariskunnille. Kukonhiekka kolmantena vaihtoehtona oli kuitenkin minulle sopivin ja saisin tavata näin äitienpäivän aattona myös tuoreen isän.

Lähtöviivettä saan kyllä aikaan milloin mistäkin syystä. Nytkin olin valinnut etukäteen illan vaatetuksen ja kuitenkin jo puettuna keksin vielä vaihtaa asua. Jostain syystä olen ihastunut uuteen tanssihameeseeni. Päätin ottaa sen mukaani huolimatta sen seinäruusuominaisuudestaSilmänisku

Martin Kievarin ohi ajoin ja pihassa oli muutamia autoja. Illan aikana sain kuulla, että paikassa oli ollut vähän tanssijoita, vain pariskuntia ja eräs herra oli jatkanut matkaa Kukonhiekkaan. Se olikin sitten illan ainoa tanssi kävellen hänen tanssittamanaan.

Niinpä taas kerran orkesteri oli jo aloittanut illan valssilla ennen kuin ehdin paikalle. Kun en nähnyt orkesteria, niin arvelin aloituksessa olevan Markus Sextetin. Erehdyin. Finlanders se oli saanut aikaan valssin, jota en tunnistanut soittotyylistä. Salissa totesin väkeä olevan tosi vähän. Tulenevatko ihmiset tänne vähän myöhemmin.

Niin siinä kävikin. Toisena kappaleena oli jive, ihan ennen vanhaan saamani oppien tempolla ja nopeudella, mistä kyllä pidän. Useimmiten jivet soitetaan nopeammin. Hyvin miellyttävä tanssituttu haki sille ja siitä selviydyttiin kommelluksin ja nauruin. Myöhemmin illalla löysimme rumbaan yhteisen sävelen ja hymyillen sitäkin tanssimme edeten salin reunoja pitkin. Kolmas kappale oli rumba. Sille haki vieras herra, jolla löytyi askellusta ja vientiä yli minun tarpeideni. Melkein selviydyin kaikesta, mutta skarppina sain olla. Saisipa sellaista vientiä useammin. Seurannut chachaa meni sujuvasti, kun hakijan kanssa on monet chachaat tanssittu. Tiesin ja arvasin, että on tangon vuoro ja kenenkään kohteena en ollut. Usein ajattelen, että hyvin viedyn tangon tähden jättäisin monta muuta tanssia väliin. Siinä istuessani totesin, ettei vielä ainakaan ollut näkösällä kuin pari sen lajin herraa, joiden kanssa olisi mahdollista kurkotella tangotaivaan suuntaan. Onneksi illemmalla sekin oli mahdollista.

Orkesterin vaihdoksen jälkeen sain tilaisuuden onnitella tuoretta isää ja jutellakin hetkisen sekä myöhemmin illasta vielä jatkoimme samaa asiaa. Vuorotuntihaun tiimoilta ensimmäisellä naisten vuorolla sain haettua tuttuja herroja. Vieraita en uskaltanut hakea. Paitsi sitä rumbaherraa hain hitaalle valssille. Hän ei ollut hakualueella vaan salin toisella puolella istumassa. Kysyin kyllä onko hän haettavissa ja olihan hän. Oli sekin laji kovin lajinmukaisesti viety, jos oli alkuillan rumbakin.

Väkeä tuli koko ajan lisää ja alkoi olla jo vaikeuksia tanssia kunnon askelilla. Se oli merkillepantavaa tanssijoissa, että paljon oli tanssinharrastajia. Finkut vetävät omiaan paikalle. Kyllä heidän musiikkinsa oli hyvää. Taitavilta muusikoilta voi sellaista odottaakin. Enkä voi moittia Markus Sextetinkään soittoja. Tosin he olivat vaisumpia kuin ennen. Olikohan pojilla jo ajatukset “äitien” luonaHymy Tavallisesti olen nähnyt heidän lavaesiintymisessään iloa ja hymyä. No, tulihan sitä illan edetessä jossain vaiheessa hetken aikaa.

Meni lähelle puolta yhtätoista ennen kuin soitettiin polkat. Muista saman sortin lajeista puhumattakaan. Tuli ne jenkat ja masurkat sitten myöhemmin. Myöskin illan alun tangot olivat pitkään ainoat. Seuraavat tulivat polkkien jälkeen jossain vaiheessa. Lisäksi Finkkujen Hartelin lauloi tangonsa, joka oli Seinäjoen tangomarkkinoiden 2008 sävellys/sanoituskilpailujen voittokappale, hänen sävellyksensä. Pidän siitä kovasti ja sain sen tanssiakin.

Kun nyt sitten edellisenä iltana uskaltauduin tanssimaan polkkaa ja selvisin siitä, niin nyt en paennut rivistä, vaan seisoin eturivissä ja ihan vieras herra haki. Odottelin kyllä polkkatuttuani. Hyvin vei vieras ja suunnanvaihdot ja käännökset kulmissa sujuivat niin kuin pitääkin. Matalat olivat askeleensa, joten mukava oli tanssia hänen kanssaan. Polkan nopeuskin oli hyvä eli ei läähättäen tarvinnut tanssia. Sellaista herraa hain mielelläni sitten naistenvuorolla.

Jenkatkin sujuivat ihan hyppien toisen lähes vieraan herran kanssa ja siinä pelkäsin, miten jalka kestää, mutta niin vain meni sekin hyvin. Hänen kanssaan sitten tuli tanssittua useampi tanssi ennen lähtöäni. Oli vain kovin käteen käypä herra.

Masurkat kuulin eteiseen eikä harmittanut, kun juttuseuranani oli illan onnellisin, “lapsellinen” mies. Hitaita valsseja esitettiin toisetkin. Ne tanssin. Itse hain, kun oli sekahaku puolen yön jälkeen. Olin kyllä nopea hakemaan erästä herraa, jota en kovin usein näe, mutta jonka kanssa hitaita valsseja on tanssittu. Pidän hänen viennistään. Pidin myös siitä, että hän sanoi kappaleiden loputtua, että pelastin hänen iltansa. Samaa voin sanoa hitaan valssin osalta toisinpäin. Hän oli tullut myöhemmin tansseihin, joten joutunut kai parhaaseen ruuhka-aikaan, jolloin tanssimisen mielekkyys ja ilo voi olla kadoksissa.

Hitaita valsseja kuuntelen tarkasti. Ne ovat tangojen lisäksi illan parhaita lajeja. Niissäkin on monia oikein hyviä. Se miten ne soitetaan on tärkeintä. Finkuilla on paljon hitaita valsseja ja en tiedä mitä he niistä nykyisin esittävät tansseissa. Kun etsin erään muun orkesterin tansseissa kuulemani aivan upean Lumous-valssin mahdollisia nauhoituksia, niin selvisi, että Finkut ovat soittaneet sitä kauan sitten. Tässä kappale on kitaraesityksenä ja ei anna oikein kuvaa, mitä se on oikean orkesterin esittämänä. 

Tanssiväki oli siis melko tanssitaitoista, jos sitä mitataan kädenalitanssijoiden määrällä. Todellisuudessa ei se niin mene. Minä määrittelen hyvän tanssijan kokonaisvaltaiseksi tanssijaksi, yleensä kaikki tavanomaiset tanssilajit osaavana eikä yksinomaan kädenalitanssijana. Hyvä tanssija osaa ottaa huomioon ympärillä olijat ja suojelee myös pariaan sekä hallitsee viennin. Ei sellaisia monta ole. Pienessä tilassa käsien käyttö pitäisi olla myös pientä ja varsinkin ne taka-askeleet pieniä. Kyllä minäkin siellä keskilattian huumassa olin, vaikken juuri viihdykään. Sain varoa lähellä olijoita. Jos tilaa on, kaikkea on mukava tanssia. Pidän kyllä lattareista, mutta tarvitsen reilusti tilaa tai sitten ne tanssin mieluummin sylitanssina. Salsaa olisin halunnut tanssia lajinmukaisesti vähäisellä taidollani, mutta vienti oli jotain muuta. Taisin yrittää siinä edetessämme hieman salsamaista askellusta.

Reunoilla tanssiminen sujui ajoittain hyvin, mutta eteneminen ei kaikilta pareilta sujunut mallikelpoisesti. Edellisen illan hyvä tavallisen valssinviejä oli vapaana jossain vaiheessa iltaa ja hain häntä ennen kuin kappale alkoi. Olin melko varma, että olisi korkea aika tangolle. Joillakin orkestereilla tunnistan, miten ja missä välissä soittavat tangot. Mutta ei se nyt mennyt niin. Buggia oli kappale. Pahoittelin herralle hakuani kertoen, että odotin tangoa. Hän totesi, ettei hän bugista välitä ja tämän voi tanssia ihan muutenkin. Hyvä viejä voi näköjään tanssia mitä vaan ja millä tahansa askelilla. Kaunista fiilistelyä välillä nopeutta vaihdellen tanssi tuntui todella tanssimiselta.

Kukonhiekassa tanssi-illat ovat olleet aiemminkin jotenkin levottomia. En tiedä mikä sen tekee vai tuntuuko minusta vain siltä. Onneksi tällä kertaa ei tanssilattialle ollut siirtynyt anniskelupuolen asiakkaita montakaan. Finkkujen viimeiselle osuudelle en enää jäänyt, kun aamulla oli oltava virkkuna. Mietin, lauloivatko he äideille jotain kaunista…. Aiemmin oli kyllä kaunis kappale rumpalin laulamana, Jenni Vartiaisen Murusesta.