Mäntsälän lavalla 04.06.2011

Matkaillessani eteläisessä Suomessa, olen löytänyt mukavia pysähdyspaikkoja, joissa on pikkuvaatekauppoja. Humppilan Lasin kauppakeskus on yksi sellainen. Tosin siellä viihtyy muutaman tunnin pelkästään katselemalla muitakin kauppoja. Minä tosin ensimmäiseksi menen pieneen vaatekauppaan, jossa on tosi kauniita vaatteita. Oikein sopivia tanssikäyttöön. Somerolle mennessäni eilen siellä ennähdin viivähtää ja löysinkin jotain itselleni sopivaa. Eikä kauan ollut edellisestäkään kerrasta VT2-tanssipaikan käyntini yhteydessä.

Somerolta ajelin taas tarkkana kohti Tuusulanjärven rantamia. Reitti oli kyllä kiemurainen ja hetkittäin tunsin olevani eksyksissä. Onnellani selvisin Onnelaan Siellä olin sopinut tapaavani erään pariskunnan. Palautin heille aiemman tekemäni lahjani, jonka langat olivat heillä muutossa “hieman sotkeentuneet”. Korjattuna siitä tuli kuin uusi.

Majoittumisen ja pienen levon jälkeen pistäydyin tapaamassa nuorta herraa, koulunsa syksyllä aloittavaa ja jo lukutaitoista miehen alkua. Kauniit olivat maisemat heidän rivitaloasuntonsa kuistilta vihertäville lähipelloille ja metsikköön. Ei tuntunut ollenkaan olevansa asutuskeskuksessa. Siinä ruokaillessa ennätimme päivittää tietoja. Pitkä oli aika, kun viimeksi pojan ja äitinsä näin. Isää tapaan kyllä monta kertaa vuodessa.

Niinpä sitten majapaikkaan saunomaan ja pienet torkut ennätin ottaa ennen Mäntsälään lähtemistä. Paikalla olivat rakkaat soittajat, Pekkaniskan Pojat. Toivoin syntyvän samanlaisen kotoisan tunnelman, mikä yleensä tulee, kun he ovat Keski-Suomessa pienemmillä lavoilla. Toisena orkesterina oli Diesel ja  solistinaan Markku Aro. Tanssimusiikki oli siis parasta mahdollista.

Ilta alkoi valssilla, jolle vieras herra haki. Käännökset eivät tänäkään iltana onnistuneet etenevästi. Alan jo epäillä, mitä miehet ajattelevat pakittaessaan lavalla toisten eteen. Sitä seurannut tango oli toinen illan kahdesta parhaasta tanssista. Aiemmin kovastikin soittopuolella ollut tuttu herra, jolla tanssiminen on kiitettävästi hallussa, haki ja tunsin tanssivani.

Foxi/fuskua tanssitti varttunut herra, joka osaa askeleet. Hoikka, paljon tanssia harrastava pääkaupunkiseudun mies haki vaihtoaskelkappaleelle - saatiin jutella pitkästä aikaa. Vähän samantapaiselle hain itsekin häntä naistenhaulla. Tiedän kyllä hänen tanssivan monipuolisesti. Jenkallekin haettiin, mikä suuresti ilahdutti. Tuttu “runollinen” mies hän oli. Ennen naistenhakua esitettiin vielä toiset tangot, jolle hyvin nuori herra haki. Tuttu hänkin ja tanssitaito sen kun kehittyy, kun on aikaa edellisestä kerrasta. Varsinkin tango on oikein hyvä tanssia hänen kanssaan. Hän oli yksi salin kauneimmin tangoa tanssiva herra.

Naistenhaku alkoi tangolla ja siinä kahviosta tullessani oli entisten aikojen tuttu herra lähellä. Tango meni foksimaisesti ja tangon tuntua ei tullut. Humpan soidessa hain tuntematonta herraa, joka sattui lähelle. Bugg-humppasekoitusta tanssimme. Hitaan valssin soidessa yritin olla nopea ja myös tarkkaavainen. Kohdalle sattui kookas, tumma herra, jossa oli tuttua. Hän tunnisti minut ja asiayhteydetkin palasivat mieleeni, osin vasta kotona. Hän liittyikin aikanaan varsin mieleiseen aiheeseen - siihen Pekka Niskan suunnittelemaan tanssipalatsiin, josta me tanssiväki saimme sanoa toiveitamme ja kovasti niitä esitimmekin. Hyvin olivat askeleet ja tahdit hitaassa valssissa kohdallaan.

Olin pitkin iltaa katsellut hyvin elävästi ja ryhdikkäästi tanssinutta herraa ja olisin halunnut tanssia tangon hänen kanssaan. Hänen kroppansa, tanssiasentonsa olivat luodut siihen. Se ei tietenkään onnistunut. Niinpä ihan naistenhaun lopulla hain häntä. Välittämättä mikä kappale tulee. Arvelin kyllä, ettei se nopea olisi. En arvannut, että valssin vuoro on. Tunsin kyllä pettymystä, mutta se meni äkkiä ohi. Enpä muista milloin olisin saanut tanssia niin hyvin vietyä valssia. Oli ryhtiä, askelpituutta, hienosti vietyjä suunnanvaihtoja. Ennen tanssin alkua taisin sano ääneen, mitä olin toivonut kuulevani. Herra sanoi valssin alkusävelten kuuluessa, että hän pitää tavallisesta valssista. Enkä ihmettele. Kun jotain osaa niin hyvin, miksi ei siitä pitäisi. Minäkin pidän sellaisessa viennissä tanssimisesta.

Minun iltani oli siis toistoa edelliseen tanssittujen kappaleiden määrällä ja naismäärällä tanssisalissa. Jokin tanssitunnelmasta häviää, kun ensin ollaan tyrkyllä moninkertaisessa naisrivistössä jossain siellä keskellä, sitten peräännytään taaemmaksi ja kenties istutaan penkkiin, jos sopii ja kohta sama uudelleen. Isoissa paikoissa tunnen hukkuvani massaan ja alkaa ahdistaa. Niinpä tein lähtöä kotiin, kun kuulin rakkaan Matti-Sakarin äänen lavalta - rumba Muistojeni Julia. Ajattelin jo mennä laulajan lähituntumaan, kun tuttu mies, jolla sanat saavat runomuodon, tuli hakemaan. Tähän päätin iltani ja ajelin nukkumapaikalle ja jos positiivisuuttani en vielä kokonaan ole menettänyt, niin vielä kotimatkalla käyn sunnuntaina katsomassa uuden kesälavan. Siinä ajellessani mietin vielä, miten eräs näillä seuduilla asuva tanssiherra osaakin kirjoittaa niin kauniisti kaiken minkä kirjoittaa tanssimatkoistaan.