09.07.2011 Kukonhiekassa Dallape ja Markku Aro orkestereineen

Oli odotettavissa runsasta osanottoa, vaikka ihan alussa on väljääkin ja mukava tanssia. Illan edetessä tunnelma tiivistyy ja lattia täyttyy kaiken kansan tanssiväestä. Sivusta voi seurata menoa lattialla ja sitä kyllä on. On tanssitaitoisia ja muuten lattialla liikkuvia. Keskialueen kädenalitanssijoiden sekaan ajautuu varmaan ihan tahattomasti monta paria. Sen huomaa jo reunoillakin tanssiessaan, kun monet parit ovat tulossa vasten takaa tulevia. Sopu sijaa antaa, kun sen vain muistaa.

Jo alkuillasta tanssiessani huomasin herran istumassa penkissä. Niinpä tanssittajani sanoi, että tiesinkö hänet. Tuttuhan hän oli vuosien takaa, mutta nyt ei kahteen vuoteen ole juuri tanssipaikoilla käynyt. Paluuta hän tekee hyvin innostuneesti. Kävinkin jututtamassa häntä ja seuralaistaan.

Ilta sujuikin osin tanssien ja paljon olin istumassa. Vuorotuntihaku täällä on, mutta ei se takaa, että pääsisi tanssimaan mieleisesti. En tunne tarvetta seurusteluun ja jutusteluun tanssilattialla, en ainakaan ventovieraitten kanssa. Mieluummin vain tanssin ja toivon mukaan kohtuullista, rytmillistä vientiä.

Tutun tangomiehen kanssa oli hyvät tangot, samoin hitaat valssit ja rumbat hänen kanssaan. Toinenkin hidasvalssi oli mukava tanssia, kun vienti oli kohdallaan tälläkin viejällä. Pohjanmaan suunnasta oli tuttu pariskunta ja herran kanssa  kahdet kappaleparit tanssin. Eräs tuttu tanssinilottelija piristi tanssi-iltaani. Jotain kiemuraa menimme. Polkkaa aiemmin kanssani tanssinut herra osasi hyvin humpankin. Ilta oli aika sekava ja varsinaista tanssitunnelmaa en kokenut, jos koko ajan on valtava hälinä ja ahtaus.

Illan menu oli erikoinen. Kymmeneen saakka esiintyi orkesteri Diesel ja Markku Aro. Hyvät olivat heidän soitot ja laulut. Paremmat kuin mitä kuulin edellisellä kerralla. Dallape aloitti naistenhaulla. Hain erästä herraa, jonka tanssia olen ihaillut ja yleensä liikkumista tanssilattialla. En uskonut, että he aloittaisivat jollain hyvin hienolla kappaleella, mutta niin se vain meni. Pitkä intro ja kai se sitten oli fuskua tai jotain. Rytmi ei sopinut jaloilleni ja hain koko kappaleen ajan jotain, mitä en löytänyt. Viejällä oli kyllä vaikka mitä askellusta. Teki mieleni juosta pakoon koko talosta. Pyysin kyllä lopussa anteeksi taidottomuuttani. En muista koskaan tanssihistoriani aikana, että jokin soitettu kappale olisi ollut minulle niin vaikea. Aina olen löytänyt jonkin tavan tanssia.

Dallape oli kyllä yhtä hyvä kuin aiemmalla käynnilläni Kisarannassa. He ovat mahdottoman taitavia ja valitut kappaleet eivät kuulu tavanomaisiin tanssipaikoilla esitettäviin tai niistä on sovitettu jotain uskomattoman hienoa. Niinpä olin katselemassa heitä melko läheltä seinänvieripenkistä. Konserttitanssiaisiin he olisivat mitä parhain orkesteri. Nyt heillä on pitkin vuotta esiintymisiä myös suurissa musiikkitapahtumissa.

Dallapee taisi esittää tunnin kerrallaan ja heidän toisen osuuden jälkeen tein lähtöä kotiin. Pihalla kohtasin orkesterin johtajan ja muutama sana vaihdettiin. Toivotti tervetulleeksi heidän konsertteihinsa. Ehkä menenkin, kunhan tarkistan, missä niitä on.