18.10.2011 Jyväshovissa 

Läsnäoloni syy on ollut  tässä paikassa joka kerta yksinomaan orkesteri, joka miellyttää minua. Niin kuin nytkin. Rosette-orkesteri on sattunut kohdalleni jo monta kertaa ja aina on ollut hyvä. Viime aikoina heillä on ollut solistina Kaija Lustila, kruunaamaton tangokuningatar. “Pojan kloppi” vei voiton Seinäjoen Tangomarkkinoiden jo perinteiseksi tulleen omalaatuisen valintatavan mukaisesti. Sikäli perinteisen, ettei paras laulaja useinkaan voita ja vuosi 2009 oli lisäksi erikoinen tai uusi alku - ei valittu enää kahta, kuningasta ja kuningatarta vaan yksi kuninkaallinen.

Nyt kuitenkin oli solistina alkuperäinen, oma solisti, Tiina Ruuska, jonka joskus jossain olen tavannut. Pidän kovasti jo pelkästään orkesterin tavasta soittaa tanssimusiikkia ja heillä kun on puhaltajakin orkesterissa, niin musiikissa on oma hieno sointunsa. Tosin en aina erottanut istumapaikalleni hänen soittoaan, mikä johtui myös ravintolaväen puheensorinasta. Enkä sitä paitsi nähnytkään häntä, kun oli kulman takana.

Ennen lähtöäni olin oikein kuulolla toisella puolella, mistä oli myös näköyhteys. Aloin jo kyllä epäillä, että kuulossani on vikaa, kun näin hänen soittavan ja korvani ei erottanut juuri mitään. Täytyi ehkä kuitenkin minulla olla edelleen huono kuuntelukulma. Tanssipaikkojen lavoilla olen sentään erottanut hänen soittonsa, kun hän runsaasti käyttääkin soitintaan.

Iloinen on koko soittokunta ja siinä mielessä mukava heitä on kuunnella ja katsella. “Tanssit talolla”-humppa vain paranee kosketinsoittajan esittämänä. Siitä muistan kiittää. Ensi kerran kuulin sen Martin Kievarissa ja yllätys se oli. Tuntui melkein silloin, että Varjokuva se esiintyy… Orkesteri esitti hyvää tanssimusiikkia koko illan.

Kuuntelin solistin ensimmäisen  osuuden ja ajattelin, että puolilta öin poistun nukkumaan. Mutta kun lavan lähellä kuuntelin ja katselin lauluja 15 minuuttia toista osuutta en raaskinutkaan vielä lähteä. Tämä toinen osuus tuntui paremmalta kuin ensimmäinen ja kuuntelin sen loppuun puoli yhteen saakka. Mm. hitaat valssit ja sambat esitettiin. Chachaalle minut haki siitä lavan vierestä herra, joka oli yksi harvoista eri tanssilajien tunnistajista. Joitakin kappaleita tanssin illan aikana ja joistakin kieltäydyin. Kauniita tangoja esitettiin. Yksi oli minulle vieras, mutta mielenkiintoinen, nimeltään Myrskyöinä. Hiekkaa oli sen sijaan tutumpi, mutta sekin harvoin kuultu.

Tiina Ruuskakin osasi yllättää, jos kosketinsoittaja aikanaan Varjokuvan humpalla. Tiina lauloi Beritin humpan Armaani on kuin huhtikuu. Se on yksi parhaimpia jazzhumppia. Eli nyt tiedän kolme orkesteria, jotka esittävät sen. Pekkaniskan Pojat ja KinoJake, ainakin aiemmin. Beritiä en ole enää nähnyt. Onkohan hän enää kesiä Suomessakaan.  Ainakin kahtena kesänä olen ollut hänen illoissaan 2007 ja 2009. Ajalla on kultaiset siivet.