08.10.2011 Martin kievarissa

Lähes kolme kuukautta oli edellisestä Varjokuvan illasta. Silloin vielä oli viisimiehinen joukko lavalla. Nyt jo kaksi viikkoa orkesteri on opetellut olemaan nelimiehisenä. Mielipiteitä olin ennättänyt kuulla puoleen jos toiseenkin siitä, onko orkesteri entisellään soittojen suhteen. Niinpä hyvin odottavin mielin tulin paikalle. Syvällä sisimmässäni toivoen, että kaikki olisi hyvin. Niinpä illan lopussa sain todeta, että maassa on rauha. Elämä jatkuu, orkesterilavallakin. Heidän musiikillinen tasonsa ei ollut laskenut.  Kyllä olivat taas kerran soitot, laulut, äänentoistot ja valot kohdallaan. Hyvät soittajat osaavat muuntautua oleviin oloihin ja niillä eväillä, mitkä ovat käytössä. Handella on nappulakoneen kanssa entistä suurempi osuus kaiken onnistumiseen.

Ilta alkoi kello 20 levymusiikilla 45 minuutin ajan.  Siitäkin pitää todeta, että oli oikein hyvää ja tanssittavaa. Joskus ollut toisinkin, minun maallikon mittapuun mukaan. Hyvinkin tanssitaitoinen on paikanpitäjä/levyjen soittaja eli odotan aina, että soitot ovat kohdallaan. Makuerot vain joskus ovat vallalla. Kukahan nyt sitten soittikaan illan aluksi vai olivatko valitut kappaleet Handen hyvää makua. Ennen tanssien alkua paransin maailmaa hyvässä seurassa, joten soittojen alkuperä jäi hämärätilaan

Seurasin tietysti kovasti, mitä lavalla tapahtuu, miten Jarin osuus hoituu paikalla olevin voimin ja soittimin. Siihen kiinnitin huomioni, että Turolla oli haitari useammin esillä kuin aiemmin. Kyllä illan musiikit olivat mielihyväkeskusta hyväilevät. Kitaraesityksiä oli runsaasti ja ne olivat loistavia. Siinähän joukko palaa synnyille syvilleen ennen Varjokuva-aikaa. Niiltä ajoilta esitettiinkin kappale, jonka nimi meni ohi.

Levymusiikin soidessa illan alussa näytti siltä, että paikalla on vain tanssia harrastavia pariskuntia. Onneksi pian kuitenkin väki lisääntyi ja naisia ilmaantui ja jonkun verran miehiäkin. Valssien jälkeen toisena soivat tangot ja hakijoita ei ollut. Yksi potentiaalisen näköinen herra istui melko lähellä, mutta ei tehnyt elettäkään tanssimisen suhteen. Selvisi kyllä jälkeenpäin syykin. Vaihdoin sitten paikkaa orkesteria lähemmäksi olevaan penkkiin, jossa istuin kyllä pitkiä toveja illan aikana. Mutta ei haitannut, kun sain katsella ja kuunnella lavaesiintymistä.

Tämä ei-tangoherra sitten näyttikin hakevan erästä daamia heti tangon jälkeen ja jäi lattialle usean kappaleen ajaksi. Ennen orkesterin aloitusta hän sitten haki minua ja jäimme tanssimaan orkesterin ekasetin ajaksi. Paitsi setin lopulla tuli polkka. Hän meni hakemaan jotain swingpolkkatuttuaan. Itse tanssin tavallisesti perinteisen polkan, joskus harvoin olen yrittänyt swingpolkkanakin, mutta se ei ole suosikkitanssini. Mutta ne Varjokuvan polkat. Että osasivat olla letkeät. Harvoin vastaavalla tempolla soitetaan. Niissä ennättää nauttia tanssimisesta. Paitsi nyt sitten istuin penkissä.

Sitten alkoikin kello 21 naisten tunti ja minä en sitten osannut lähteä arpomaan, olisiko vapaita miehiä, minulle sopivia miehiä tarjolla. Niinpä istuin ja katselin, kävin alakerrassa, juttelin erään Varjokuvafani daamin kanssa. Sitä seuranneella miestenhakutunnilla kaksi tuttua herraa hakivat, ihan hyvät viennit kummallakin. Myös alkuillan herra haki. Olikin ennätetty jutella tanssien aikana, kappaleiden välissä, tanssilajimieltymyksistä alkaen elämän kirjoon saakka.

Alkuillan arvioni potentiaalisesta tanssijasta oli kyllä oikea. Tangoa hän tanssii, mutta siitä ei ole syntynyt kovin mieleistä tanssia. Hän ei ollut ollenkaan huonoimmasta päästä tuntemiani tangoherroja. Taisimme tanssia illan aikana kolmet tangot ja hän ihan kuin parani viennissään eli oli aivan miellyttävää tanssia hänen kanssaan tangojakin. Hidas valssi oli myös hyvin viety. Swing/kädenalitanssit ovat hänen juttunsa ja hyvin hän vei niitä. Chachaassa annoin hänelle erityisen kiitoksen  - askelten keskeytyessä hän löysi hyvin oikean aloituksen ja tanssin aikana toimi katsekontakti eli tanssi oli parille tanssimista, ei naapuritanssijoille. Tosin katsekontakti ja hymy sekä nauru säilyi kyllä kaikissa muissakin tansseissamme.

Orkesteritauoilla oli aikaa hetki jutteluun hoikistuneen soittajan kanssa. Jäi kyllä itselleni tunne ettenkö minäkin siihen pystyisi, siis laihtumiseen. Tahtolaji se on. Esitetyissä kappaleissa oli paljon minulle tuttuja kappaleita, jos oli uusiakin. Kun minun mielikappaleeni, hidas valssi Yö katseessasi esitettiin, niin vaikken saanut sitä tanssia, niin laulun kuunteleminenkin tuntui hyvälle. Toinen kappale, mitä edelleen odotan on humppa Tanssit talolla ja se esitettiin. Sen pääsin tanssimaan. Ilta himmenee ja Suuren talon tytär ainakin esitettiin aiemmilta levyltä.

Kello 23 alkoi taas naistenhaku ja päätin nyt sitten tehdä jotain. Aiempi naistentunti oli hakematon. Hain sitä mukavaa toista herraa, joka haki aiemmin. Tango se oli vaikken sitä ennättänyt kuulla, kun toimin haussa yhtä nopeasti kuin toisetkin daamit. Sitten hain tuttua, kokenutta puualan ammattilaista valssille ja samalla päivitimme keinutuolini muodonmuutoksen etenemisen. Seuraavaksi hain oikein hyvälle jivelle ulkonäkötuttua herraa, joka on joskus hakenut minua. Hän ehdotti fuskua, kun ei ollut koko iltana tanssinut yhtään kädenalitanssia. Sehän sopi minulle.

Sitten naistenhaku olikin lopuillaan ja ajattelin olla kohtelias ja hakea sitä alkuillan herraa. Kaksi vai kolme paria tanssimme ja minä siirryin orkesterin aloittaessa viimeistä osuuttaan toiseen katselukulmaan lavalle. Siinä näin lavalle hyvin ja näin orkesterin tärkeän jäsenen työskentelynkin. Taitoa vaativa laji on äänentoiston ja valojen hoitaminen. Niin paljon on nappuloita ja mittareita, ettei maallikko ymmärrä niistä mitään. Orkesterin lopetettua himpun yli yksi lähdin poistumaan ja kuulumaan jäi Handen valitsemaa musiikkia ja viimeisenä korviini jäi kauniin tangon sävelet. Millaisellahan haulla löytäisin tilapäiseen käyttöön tangoherran…