30.10.2011 Kivistöllä

Miten voisinkaan olla pois heidän illastaan!  Kari Piironen, todellinen tangokuningas, vuodelta 1988 ja orkesterinsa Caminito, joka on kerta kerran jälkeen parantanut soitantaansa. Karin lavaesiintyminen on jotain kerrassaan upeaa ja vastaavaa saa hakea. Hän ottaa ottaa yleisönsä karismaattisuudellaan, syvällä äänellään, joka sopii muihinkin kappaleisiin kuin tangoihin ja persoonallisella lavaesiintymisellään. Kappaleet, joista useimmat ovat hänen levyillään ovat monipuolisia ja hyviä tanssikappaleita. Niistä kaikista tulee tanssin riemu.

Olinkin ajoissa paikalla ja parkkialueella oli hyvin tilaa. Kun on käynyt joskus niinkin, että saa jättää autonsa, mistä paikan sattuu löytämään. Soittokunta oli virittelemässä soittimiaan sopiviksi ja hetken viivähdin lavan edessä ja tipautin kolikot poikien oman levyn myyntilaatikkoon. Levy pyörii parasta aikaa kun tätä kirjoittelen.

Ennen tansseja ennätin tervehtiä Karin vaimoa, joka on jaksanut aina olla mukana keikoilla ja taitaa autonkuljettajan virassakin olla. Kahvin ja pullan nautin ennen tanssien alkua. Väkeä oli jo paikalla ennen minua ja lisää tuli koko ajan. Pitkä oli lippuluukulle jono. Sitä jatkui kauan musiikin jo soidessa ensimmäisellä tunnilla.

Herra rumpali hoitelee illan aluksi tiedotuksen tulevasta kappaleesta ja laulaa myös. En muista milloin olisin täällä alkuvalssille päässyt. Se nyt ei sureta, kun tilaa ei ole kunnon valssin tanssimiseen, jos ei ole juuri viejissäkään siihen taitavia. Mutta tämä väki nauttii täällä olostaan jatkuvasta puheensorinasta päätellen. Kappaleiden aikanakin jutut jatkuvat ja kappaleiden välissä vain äänitaso nousee. No, minä olen tottunut siihen täällä, mutta illemmalla erään herran kanssa asia tuli esille hänen aloitteestaan. Hän pakeni usein kahvion puolelle juuri tanssilattialla olevan melun takia. Ja ihmetteli sitä, miten he kuulevat mitä soitetaan tai lauletaan. Itse ajattelen, ettei sekään ole oleellinen asia. Kyllä sieltä basso ja rummut nousevat ainakin välillä antamaan tahdin…

Ajattelin illan kulun olevan entisenlaisen. Vain harvoja herrojen hakuja ja itsekään en jaksa juoksukilpailuja pitää naistenhaulla herroja etsiessä. Johonkin oli kirjoitettu, että tämä ilta oli sellainen, mitä olen kaivannut pitkään.

Toiselle illan kappaleelle haki herra, jonka kanssa on mukava tanssia ja kun hän haki myöhemmin humpalle, jota tanssimme hänen askelillaan jivenä edeten, niin sanoinkin, että iltani on pelastettu. Sillä humpalla tanssin ilo on korkeimmillaan. Onnistuin häntä hakemaan naistenhaulla tietämättä mitä tulee. Hidas valssi oli hyvä.

Olikohan tavallista valssia, jolle haki sambaa silloin tällöin kanssani tanssiva herra. Illemmalla samban soidessa katselin häntä, mutta eräs herra minut sille korjasi. Hänestä saankin aikaan ihan oman tarinansa. Naistenhaulla hain yksinomaan minulle mieleisiä herroja, vaikka toisinaan annan heidän olla ihan rauhassa.

Eräällä heistä on vakaan rauhallinen vienti ja käsiotteet ovat hyvät. Tangoa tanssimme ja illan aikana jotain muutakin. Valssia tanssin myöhemmin illalla ja jotain sylitanssia erään vanhan tutun kanssa.

Illan parasta antia olivat kappaleet herran kanssa, joka yllätti minut samballaan. Se oli vauhdikasta menoa, kun kappalekin oli reipas. Ilta hänen kanssaan alkoi ekatunnilla, mitähän tanssittiinkaan. Aluksi hetken erehdyin hänen persoonassaan, vaikka olisi pitänyt muistaa hänet. Niin sopivan kokoinen ja käteen käypä tanssiherra ja kovasti innostunut lattareista. Useaan otteeseen illan aikana tanssimme ja Karin ensimmäisellä tunnilla tangot, joista toinen oli Punaiset lehdet. Syksyyn viittaava oli se ensimmäinenkin. Herra pahoitteli, ettei vienyt hyvin tangoa. Turhaa se pahoittelu oli. Olin aivan tyytyväinen. Hitaan valssin vienti oli hyvä askelten ykköstä myöten. Rumbakin oli myös hyvä laji hänen kanssaan. Foxia ja jotain hitaitakin sopi iltaan. Mutta oliko se hänen kanssaan bugg vai joku muu laji, kun oli jo palauttanut minut naisten riviin, niin reippaasti hän haki heti perään nopealle rokille. Jivenä sen tanssimme ja hauskaa oli. Ja kuuma. Hänen kanssaan voisi kyllä kehitellä mitä tahansa tanssilajia mieleisekseen.

Kun sitten naamapunaisena, otsa hiessä istuin penkkiin, niin siitä tuttu herra, arvostamani tanssija, haki kauniille hitaille kappaleille. Se oli illan parasta antia lajissaan. Hän tanssii ja vie kaikkia tanssilajeja niin kuin toivon ja toivoisin minua tanssitettavan tanssipaikoilla. Tällä kertaa en seonnut kovasti askelissani. Olen ihaillut hänen tanssimistaan jo kauan ja joskus pääsen tanssimaan hänen kanssaan. Myöhemmin illalla minua hieman harmitti naistenhaulla. Tangon soidessa olin jättää haun  väliin, mutta sitten erään tutun kuitenkin hain tanssimaan. Se ei nyt ollut oikein tunnelmallista ja ehkä välinpitämätön oli herra tanssimisen suhteen. Olemme kyllä joskus tanssineet tangoa paremminkin. Mutta siinä kahvion oviaukon ohittaessamme tanssien huomasin, että ihailemani herra istui yksin kahviossa ja kuunteli tangon. Tiedän, että hän pitää tangoista ja tanssii niitä upeasti eli daamikin tuntee osaavansa tanssia hänen kanssaan.

Jotain vielä tanssin illan eniten tanssittaneen herran kanssa. Ainakin Karin laulaman Hopeisen kuun ja sille parina olleen kappaleen. Herra saikin kahviossa istuessaan kappaleiden välillä sinne naisseuraa. Useammankin kerran ja vielä illan lopulla. Kysytty tanssittaja hän oli.

Karin lopetettua osuutensa, minäkin lähdin kotiin. Ennen lähtöäni esitin Karille kiitokset Punaiset lehdet-tangosta ja onnitteluhalaus syntymäpäivän johdosta. Millaista onnea seuraava syntymäpäivä tuokaan hänelle...