09.07.2012 Keurusselän maanantaitanssit

Tanssiorkesteri Hurma on kyllä hurmaava kaikin puolin. Sen näkee ja kokee joka kerta heitä kuunnellessani ja katsellessani. Tämä oli melkein kuin olisin istunut konsertissa, tosin seisoin osan aikaa jalkani kipeiksi. Olen tänä vuonna saanut olla useamman kerran heidän musiikkiaan kuulemassa. He esittävät niin monipuolista ja taitavasti sovitettuja kappaleita, omia kappaleitaan, nykytangoa ja oikeaa tangoa, alkuperäislattareita, kaikkea, mikä saa hymyn silmäkulmiini ja jalkanikin välillä yrittävät liikkua musiikin tahtiin. Heissä on kaikki ainekset pitempiaikaiseen menestykseenkin.

Tanssiorkestereilla on kova kilpailu “työpaikoistaan”, siis tanssipaikoista, sillä paljonko mahtaa ollakaan esiintyviä orkestereita ja paljonko on heitä, jotka elävät soittamisellaan. Tiedän monen monta soittajaa, joilla on muu työ rinnalla. Elämä on kovaa niin monilla alueilla. Onneksi näillä nuorilla soittajilla on soittaminen päätyö.

Olinhan loppuun saakka, kun kerran olin tullut paikalle. Väkeä oli kyllä runsaasti ja monia kesälomalaisia etempääkin. Paikalle oli muodostunut taas kerran oma piirinsä, tanssiseurojen/kerhojen porukkaa ja tanssit sujuivat heiltä pareja vaihdellen. Joku kertoi, että maanantaisin on sekahaku, mutta en siitä saanut selvää enkä halunnut häiritä omaa ryhmittymäänsä.

Onneksi paikalla oli muutakin väkeä. Illan alkupuolella levymusiikin soidessa vieras herra haki foksille ja kun jossain vaiheessa ilmoitettiin naistenhaun olevan, huomasin herran tulleen lähelleni seisomaan. En olisi häntä kyllä muistanut enää. Niinpä siitä hain häntä tanssimaan. Osaan olla kohteliaskin tarvittaessa.

Meni aikoja kun seuraava haku tuli. Mukavaa chachaata edellisen viikon perjantai-illan Kuikan lavan tansseissa vienyt herra haki hitaalle valssille ja kysyi, missähän on tanssittu. Kolme päivää olikin väliä. Eihän sitä kaikkia tanssittamiaan naisia voi muistaa. Sanoin vain, että haen sitten jos naistenhaku on, sille kappaleelle joka meiltä sujui aiemmin hyvin - jos muisti palaisi. Joutavana hän sitten oli chachaan aikaan naistenhaulla ja ei kyllä tainnut vieläkään muistaa.

Vieras tumma herra haki foksille ja arveli, että pienen lämmittelyn jälkeen voisi vaikka fuskata. Foksattiin vaan edelleen. Minä en juuri fuskusta välitä. Se on pinnaamista jiven jälkeen. Oikea foksi hyvin vietynä pitkillä askelilla on harvinaisuus tanssilavoilla. Varjokuvan Tanssit talolla taukomusiikkina oli mukava tanssia monimuotoisilla kuvioilla, hyvä kun selvisin. Herrakin oli sikäli vieras, etten ole aiemmin tanssinut hänen kanssaan.

Illan parhaat tanssit olivat tauolla tulleet tangot salin parhaan tangoherran kanssa ja kyllä hänen kanssaan tangon syvin täyttyy. Onneksi hän haki, minä en olisi tohtinutkaan. Toisena tangona oli Pekkaniskan Poikien Matti-Sakarin laulama Larissa, joka on sanoiltaan ja sävellykseltään koskettava.

Kun kontrollini pettää, erehdyin hakemaan loppuillan sekahaulla tangoherraa ja kappale ei sopinut jaloilleni. Olin varmasti taakkana herralle, joka kohteliaana herrana kertoi, että hyvin sujui. Täytyy muistaa pidättäytyä hänen kanssaan vain tangoihin, vaikka joskus aiemmin olemme tanssineet sujuvasti useimpiakin tanssilajeja. Olen kai taantunut…

Oliko sen naistenhakua vai sekahakua, mutta tangon ääni minut aina valppaaksi. Hain erästä herraa, joka istui pöydässä eikä kukaan muu hakenut eikä hän itse hakenut ketään. Tiedän hänet hyväksi tanssijaksi ja ihan kohtuullisesti tanssimme sujui. Menomatka Keuruulle oli kovin sateinen ja varsinkin tullessa oli tosi huono keli. Kaatosadetta ja muutenkin oli vaikea ajaa vesiliirrossa.